Vuoden 2019 rippikoulukyselyn tulokset ovat iloista luettavaa; yli 90% nuorista kokee, että rippikoulussa on turvallista olla, siellä saa olla omana itsenään ja rippikoulussa on hauskaa. Lisäksi 87% nuorista kertoo, että rippikoulussa oli hyvä yhteishenki. Kaikki tämä kertoo pitkäjänteisestä ja määrätietoisesta työstä, jota rippikoulun eteen on tehty viimeisten vuosikymmenien ajan.
Yksi näkökulma, jota saisi nostaa enemmän esille, on rippikoulun myönteinen vaikutus nuorten mielenterveyteen ja yhteisöllisyyden kokemukseen. Kokemus yhteisöllisyydestä on puolestaan omiaan vähentämään yksinäisyyden kokemusta. Viime vuosina nuorten mielenterveysongelmat ja yksinäisyys ovat lisääntyneet. Eri tutkimusten mukaan n. 20-25% nuorista kärsii joistain mielenterveyden häiriöistä ja lähes viidennes lapsista ja nuorista kärsii vakavasta yksinäisyydestä.
Moni rippikouluissa työskentelevä tunnistaa edellä mainitut ilmiöt. Kertomukset nuorista, joilla ei ole yhtään ystävää tai puuttuu turvallinen kontakti aikuiseen, ovat valitettavan yleisiä myös rippikoulussa. Siksi nuoren kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin on syytä kiinnittää erityistä huomioita myös jatkossa. Tarvitaan koulutusta ja riittävä määrä työntekijöitä, isosia ja muita vapaaehtoisia, jotta kokemus turvallisesta rippikoulusta säilyy myös tulevaisuudessa. Kohtaamiset työntekijöiden ja rippikoululaisten tai isosten ja rippikoululaisten välillä sekä kokemus yhteisöön kuulumisesta ovat merkityksellisiä.
Rippikoulu ei yksinään ratkaise nuorten yksinäisyyttä tai poista mielenterveyshäiriöitä. Parhaimmillaan rippikoulu voi kuitenkin olla yksinäisyydestä kärsivälle nuorelle virkistävä keidas, jossa hän saa kokemuksen nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Tämä kokemus avaa mahdollisuuden nähdä tulevaisuus uudessa, paremmassa valossa kuin aiemmin. Ajattelen myös, että sanoma rakastavasta ja armollisesta Jumalasta konkretisoituu turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä.
Kysely vahvistaa rippikoulun positiivisia vaikutuksia nuorten kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tätä näkökulmaa kannattaa pitää esillä eri yhteistyöverkostoissa kaupungin, koulun, järjestöjen ja oikeastaan kenen yhteistyökumppanin kanssa tahansa. Rippikoulutyö on yksi konkreettinen esimerkki kirkon onnistuneesta työstä, josta moni toimija voisi saada hyviä tulokulmia omaan toimintaansa. Vuorovaikutus eri tahojen kanssa rakentaa onnistuessaan jotain uutta. Uskon, että kuntien, seurakuntien, järjestöjen ja monien muiden kanssa voimme parhaiten vahvistaa nuorten kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Linkki vuoden 2019 rippikoulukyselyn tuloksiin
Jari Pulkkinen
Asiantuntija
Kirkon kasvatus- ja perheasiat
Kommentit
Lähetä kommentti