Kasvua kaiken ikää

Julkaisemme blogissamme kokeneen vaellusriparien vetäjän, kontiolahtelaisen Ilpo Saarelaisen tekstin juuri päättyneeltä vaellusriparilta Urho Kekkosen kansallispuistosta Lapista. Korona-aikana vaellusriparit ovat nousseet entistäkin isompaan rooliin ja arvoon. Ne antavat nuorille unohtumattomia elämyksiä ja luovat erityisen ympäristön rippikoulun leirijaksolle. Kuva: Anteripäillä Oli vuorossa 27. peräkkäinen vaellusripari Kontiolahdelta Saariselän itäosiin 24.-31.7.2021. Toki jo 80-luvulla tuli retkeiltyä Kerimäen nuorten kanssa samoilla tantereilla. Ajoin bussin Aittajärvelle lauantai-illaksi. Tie oli paremmassa kunnossa kuin miesmuistiin. Olen sitä sentään yli 30 vuotta kulkenut. Siitä bussilta nuoriso Suomujoen rantaan telttoja kokoilemaan ja pöperöä tekemään. Aamulla ripariryhmä lähti Sotavaaranojalle yöksi. Sieltä Pikkuluiron kautta Luirolle, jossa he olivat pari yötä, käyden Sokostilla. Paluumatka Sarviojan kautta Kaarnepään yli Aittajärvelle. Kuva: "Porot" elpyvät Kes...

Neljä viidestä suomalaisnuoresta osallistuu luterilaisen kirkon järjestämään rippikouluun. Rippikoululaisia oli viime vuonna 49 900. Heidän ryhmänjohtajinaan eli isosina työskenteli noin 18 000 vanhempaa nuorta. COVID19 -koronavirustartunnan johdosta osassa seurakuntia kesän leijaksoja siirrettiin syyslomalle, pieni osa myös vuodenvaihteeseen. Kristilliseen uskoon liittyvien tavoitteiden ohella on tärkeää kysyä, miten rippikoulu vaikuttaa nuorten yleiseen hyvinvointiin. Valtaosan lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta yläasteiässä pahoinvoivien nuorten määrä lisääntyy. Rippikouluiässä noin joka neljännellä nuorella on haasteita hyvinvoinnin kanssa ja yksinäisyydestä kärsivien määrä kasvaa. Noin 10 prosentilla nuorista on vakavia hyvinvoinnin ongelmia. Kesällä 2020 yli 11000 nuorta vastasi kyselyyn, jonka pohjalta tarkastelemme nuorten hyvinvointia ja rippikoulun mahdollisuuksia hyvinvoinnin edistäjänä. Tulosten perusteella rippikoululla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa nuoren hyvinvo...

Vuodesta 2019 alkaen nuorilta on pyydetty palautetta rippikoulusta itsearviointilomakkeen kautta. Teen seuraavassa joitain nostoja itsearviointikyselystä, jotka avaavat sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten rippikoulukokemusta. Itsearviointikyselyssä on neljä vaihtoehtoa sukupuoleksi: tyttö, poika, muu ja en halua kertoa. Poimimalla vastauksista kaksi viimeistä kategoriaa voidaan saada tietoa siitä, miten sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat rippikoulun. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten rippikoulukokemusta ovat tutkineet myös Jouko Porkka ja Jari Pulkkinen, jotka pitivät aiheesta esitelmän Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä 2020. Vuonna 2019 itsearviointikyselyyn vastasi 12 699 rippikoululaista. Heistä oli  Tyttöjä 5722 Poikia 6609 Muu 132 En halua kertoa 236 Vuonna 2020 itsearviointikyselyyn on vastannut 13 145 rippikoululaista (16.9. mennessä). Heistä oli  Tyttöjä 6699 Poikia 6070  Muu 126  En halua kertoa 250 Rippikoulussa viihtymist...

Vuoden 2019 rippikoulukyselyn tulokset ovat iloista luettavaa; yli 90% nuorista kokee, että rippikoulussa on turvallista olla, siellä saa olla omana itsenään ja rippikoulussa on hauskaa. Lisäksi 87% nuorista kertoo, että rippikoulussa oli hyvä yhteishenki. Kaikki tämä kertoo pitkäjänteisestä ja määrätietoisesta työstä, jota rippikoulun eteen on tehty viimeisten vuosikymmenien ajan. Yksi näkökulma, jota saisi nostaa enemmän esille, on rippikoulun myönteinen vaikutus nuorten mielenterveyteen ja yhteisöllisyyden kokemukseen. Kokemus yhteisöllisyydestä on puolestaan omiaan vähentämään yksinäisyyden kokemusta. Viime vuosina nuorten mielenterveysongelmat ja yksinäisyys ovat lisääntyneet. Eri tutkimusten mukaan n. 20-25% nuorista kärsii joistain mielenterveyden häiriöistä ja lähes viidennes lapsista ja nuorista kärsii vakavasta yksinäisyydestä. Moni rippikouluissa työskentelevä tunnistaa edellä mainitut ilmiöt. Kertomukset nuorista, joilla ei ole yhtään ystävää tai puuttuu turvallinen ...

Olin tänä vuonna ohjaamassa rippikoulua Sääksmäen seurakunnassa. Puolen vuoden rippikoulutaival huipentui viime sunnuntain konfirmaatiojuhlaan. Rippikoulusta jäi tänäkin vuonna paljon hyviä muistoja, mutta jälleen kerran vakuutuin erityisen paljon isosista. Heitä oli 15. Ilolla ja lähes liikuttuneena seurasin isosten tapaa laittaa itsensä likoon, olipa kyse ryhmän ohjaamisesta, iltaohjelmista, hartauksista tai erilaisista työskentelyistä. Jokaiselle löytyi mielekäs, sopivan kokoinen, rooli. Isostoiminta on yksi laadukkaan rippikoulun kulmakivistä. Siksi rippikoulua ei voi kehittää ilman isostoiminnan uudelleen ajattelua. Uudessa rippikoulusuunnitelmassa isostoiminta ja rippikoulu nähdään samana kokonaisuutena. Tämä on hyvä suunta, jonka toivoisi edelleen vahvistuvan. Voisiko se tarkoittaa, että isoset tulisivat mukaan jo rippikoulun alkumetreillä? Voisiko uusi suunta tarkoittaa, että kaikki isostoiminnassa mukana olevat saisivat isospaikan? Voisiko uusi suunta olla se, että isoset...