Siirry pääsisältöön

Tekstit

Rippikoulu tukee nuoren hyvinvointia ja vahvistaa turvallisuuden tunnetta

Neljä viidestä suomalaisnuoresta osallistuu luterilaisen kirkon järjestämään rippikouluun. Rippikoululaisia oli viime vuonna 49 900. Heidän ryhmänjohtajinaan eli isosina työskenteli noin 18 000 vanhempaa nuorta. COVID19 -koronavirustartunnan johdosta osassa seurakuntia kesän leijaksoja siirrettiin syyslomalle, pieni osa myös vuodenvaihteeseen. Kristilliseen uskoon liittyvien tavoitteiden ohella on tärkeää kysyä, miten rippikoulu vaikuttaa nuorten yleiseen hyvinvointiin. Valtaosan lapsista ja nuorista voi hyvin, mutta yläasteiässä pahoinvoivien nuorten määrä lisääntyy. Rippikouluiässä noin joka neljännellä nuorella on haasteita hyvinvoinnin kanssa ja yksinäisyydestä kärsivien määrä kasvaa. Noin 10 prosentilla nuorista on vakavia hyvinvoinnin ongelmia. Kesällä 2020 yli 11000 nuorta vastasi kyselyyn, jonka pohjalta tarkastelemme nuorten hyvinvointia ja rippikoulun mahdollisuuksia hyvinvoinnin edistäjänä. Tulosten perusteella rippikoululla on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa nuoren hyvinvo
Uusimmat tekstit

Millaista valoa sinä kaipaat?

"Adventtikynttilää kuuluu polttaa vain toisesta päästä." Teksti on pääkaupunkiseudun seurakuntien lähettämän joulukalenterin yhdestä luukusta, ja se osui silmiini somessa pitkän työpäivän päätteeksi. Yksinkertaista ja totta, mutta samaan aikaan vaikeaa.  Vaikka valo voi hetkellisesti olla suurempi, kun kynttilää polttelee molemmista päistä, lopputulos ei ole tavoiteltu. Kynttilä on pian entinen ja tulipalonkin riski melkoinen.  Adventin aika on parhaimmillaan rauhoittumista. Hektisessä arjessa todellisuus on toisenlainen. Työkiireet, joulun valmistelu ja koronasta johtuva epävarmuus joulusuunnitelmien suhteen kiristävät pinnaa ja väsyttävät. On aivan luonnollista väsyä jatkuvasti muuttuvassa ja epävarmassa maailmassa, jossa päivät pimenevät pimenemistään.  Mistä sinä saat valoa elämääsi? Minulle valoa tuovat perheen kanssa oleminen, lasten joulun odotus, lenkki valoisassa, työkaverin ystävällinen viesti ja viikonloppujen rauhaisat aamukahvit. Vaikka elämässä on iloa ja valoa

Verkostoituminen synnyttää uutta ajattelua

Kun tapaat itsellesi vieraan yhteistyökumppanin ja hän kertoo sinulle uuden näkökulman tuttuun asiaan, kuinka reagoit? Tuntuuko uusi ajatus hämmentävältä tai ehkä jopa väärältä? Vai onko siinä jotain kiinnostavaa? Se, miten suhtaudut uuteen, erilaiseen ajatteluun, vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteistyö uuden ihmisen kanssa muotoutuu.  Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä uudessa näkökulmassa voisi olla kiinnostavaa ja kiehtovaa, varsinkin, jos huomaat näkökulman hieman ärsyttävän sinua.  Saatat huomata, että näkökulma auttaa sinua näkemään itsellesi tutun asian eri tavalla. Parhaimmillaan voi syntyä oivallusta, innostumista ja uuden oppimista. Tätä uuden näkemistä voi viedä vielä askeleen pidemmälle. Voit jakaa ajatuksen ja oivalluksen yhteistyökumppanillesi ja haastaa häntä hänen ajattelussaan. Näin vuorovaikutuksen kautta syntyy yhteisiä oivalluksia ja oppimista. Utelias ja kiinnostunut asenne toisen erilaista ajattelua kohtaan edellyttää luottamusta. Luottamusta taas syntyy s

Katsomuskasvatussymposium keräsi lähes 200 osallistujaa

Miten lapset itse kuvaavat sitä, mikä heille on elämässä tärkeää ja arvokasta? Miten varhaiskasvatus toimii lasten katsomusten rakentumisen tukena? Mitä on monikatsomuksellinen yhteistyö? Mitä voimme tietää vauva- ja taaperoikäisen lapsen spiritualiteetista? Kuvassa dosentti Saila Poulter ja varhaiskasvatuksen asiantuntija Ilkka Tahvanainen avaamassa Katsomuskasvatussymposium 2020 -tilaisuutta. Näiden kysymysten tahdittamana dosentti Saila Poulter ja varhaiskasvatuksen asiantuntija Ilkka Tahvanainen avasivat järjestyksessään viidennen katsomuskasvatussymposiumin, joka oli saanut otsikokseen Lapsi katsomuksellisena ajattelijana. Symposiumin teema laajensi katsomuskasvatusta kokonaisvaltaisen ja lapsenkokoisen kasvatuksen suuntaan sekä tarkasteli ajattelun yhteyttä kokemukseen.  Lapset ovat filosofeja                                                                                                                                    Päivän motoksi oli otettu Hans-Ludvig Freesen (1992) näkem

Millainen kokemus rippikoulu on sateenkaarinuorille?

Vuodesta 2019 alkaen nuorilta on pyydetty palautetta rippikoulusta itsearviointilomakkeen kautta. Teen seuraavassa joitain nostoja itsearviointikyselystä, jotka avaavat sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten rippikoulukokemusta. Itsearviointikyselyssä on neljä vaihtoehtoa sukupuoleksi: tyttö, poika, muu ja en halua kertoa. Poimimalla vastauksista kaksi viimeistä kategoriaa voidaan saada tietoa siitä, miten sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat rippikoulun. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten rippikoulukokemusta ovat tutkineet myös Jouko Porkka ja Jari Pulkkinen, jotka pitivät aiheesta esitelmän Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä 2020. Vuonna 2019 itsearviointikyselyyn vastasi 12 699 rippikoululaista. Heistä oli  Tyttöjä 5722 Poikia 6609 Muu 132 En halua kertoa 236 Vuonna 2020 itsearviointikyselyyn on vastannut 13 145 rippikoululaista (16.9. mennessä). Heistä oli  Tyttöjä 6699 Poikia 6070  Muu 126  En halua kertoa 250 Rippikoulussa viihtymistä kuvaavat kysymyks

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toiminta ja työntekijät

Näkökulman vaihtamisen didaktiikka

Kaikki lapset ovat pieniä filosofeja. Jokainen lapsi esittää filosofisia ja uskonnollisia kysymyksiä. Selkeimmin ja useimmiten tämä alkaa neljän vuoden iässä. Kuinka monta vuosituhatta vielä tulee? Miksi minä olen juuri minä? Miksi tämä kaikki on oikeastaan syntynyt: Jumala, maailma ja kaikki, mitä maailman ympärillä on? Erfurtin yliopistossa Angela Kunze-Beiküfner on yhdessä lastentarhanopettajien kanssa pohtinut katsomuskasvatuksen pedagogiikkaa 15 vuoden ajan. Hän on toiminut yliopistossa dosenttina ja uskontopedagogiikan opettajana. Hän on kouluttanut pedagogeja kohtaamaan ja tukemaan monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa maailmassa eläviä lapsia ja heidän perheitään. Tavallisimmin tämä tarkoittaa yhteistä ajattelua ratkaisemattomien kysymysten äärellä. Yhteisissä keskusteluissa lapset omaksuvat taitoja, joiden pohjalta he voivat etsiä vastauksia rakentavalla tavalla. Kunze-Beiküfner korostaa, että katsomuskeskusteluissa on syytä erottaa sen erilaiset ulottuvuudet Lasten keskein