Siirry pääsisältöön

Tarinoita tuntureilta - Kontiolahden vaellusripari Lapissa

Julkaisemme blogissamme kokeneen vaellusriparien vetäjän, kontiolahtelaisen Ilpo Saarelaisen tekstin juuri päättyneeltä vaellusriparilta Urho Kekkosen kansallispuistosta Lapista. Korona-aikana vaellusriparit ovat nousseet entistäkin isompaan rooliin ja arvoon. Ne antavat nuorille unohtumattomia elämyksiä ja luovat erityisen ympäristön rippikoulun leirijaksolle.

Rippikoulunuoria rinkkoineen vaelluksen tauolla tunturin rinteellä.
Kuva: Anteripäillä

Oli vuorossa 27. peräkkäinen vaellusripari Kontiolahdelta Saariselän itäosiin 24.-31.7.2021. Toki jo 80-luvulla tuli retkeiltyä Kerimäen nuorten kanssa samoilla tantereilla.

Ajoin bussin Aittajärvelle lauantai-illaksi. Tie oli paremmassa kunnossa kuin miesmuistiin. Olen sitä sentään yli 30 vuotta kulkenut. Siitä bussilta nuoriso Suomujoen rantaan telttoja kokoilemaan ja pöperöä tekemään.

Aamulla ripariryhmä lähti Sotavaaranojalle yöksi. Sieltä Pikkuluiron kautta Luirolle, jossa he olivat pari yötä, käyden Sokostilla. Paluumatka Sarviojan kautta Kaarnepään yli Aittajärvelle.

Vaellusriparin isosia tauolla autiotuvan nuotiopaikalla Lapissa.
Kuva: "Porot" elpyvät Keskon kämpällä

Minulla oli vanhaan tapaan vaeltajaryhmä (ns. porot), jossa lisäkseni 13 nuorta. Eka päivänä läpyttelimme Kaarnepään yli Sarviojalle, jossa otettiin evästä ja jatkettiin matkaa Ukselmakurun ja Pirunportin kautta Muorravaarakkaan. Ilta oli sateinen, kastuimme ja yökin oli harvinaisen kylmä, lienee ollut 4-5 astetta lämpimän puolella. Seuraavana päivänä siitä lyhyt heitto Keskon kämpälle. Siellä sauna, elpymistä, letunpaistoa ja rötväilyä. Sarviojalla oli uusi paskahuussi kuten Luirollakin (kaksin kappalein). Hämmentävää miten hienoissa oloissa joutuu retkeilijä nykyään tarpeillaan käymään. On hienommat fasiliteetit kuin minun lapsuudessani ja nuoruudessani kotioloissa.

Seuraavana päivänä läpyttelimme Anterinpäitä pitkin Muorran latvoille Sokostin taakse yöksi. Illalla tuli jytäkkä ukkonen päälle ja hetken jo mietimme mitenkähän teltat kestävät. Ukkosen jälkeen näimme sitten hienot sateenkaaret. Tämä Muorravaarakanjoen latva on minulle yksi mieleinen paikka. Kokee olevansa erämaassa tuntureitten takana. Sitten aivan lähellä Sokostin takana onkin jo sellainen kirkonkylä että oksat pois...

Sateenkaari Lapissa tunturien yllä.
Kuva: Sateenkaaren päässä on aarre - ja lupaus!

Keskiviikkona nousimme umpisumussa Sokostille Muorran latvoilta. Puolen päivän aikaan ilma selkeni ja Luiro välkkyi edessämme. Laskeuduimme Luirolle, jossa vietimme yhteisen illan riparilaisten kanssa.

Torstaina lädimme jo yhdeksän tienoossa läpyttelemään kohti Lupukkapäitä. Lupukoiden satulassa virtaavan pienen purosen varella teimme ruoat ja jatkoimme sitten tuntureitten päitä pitkin kohti Peurapäätä. Oli jo ilta kun laskeuduimme Peurapäältä Porttikoskelle. Matkaa tuli liki 30 km ja nuorisolta alkoi olla päivän eväät syöty. Rötväily Porttikosken nuotiopaikalla palautti kuitenkin elämänhalun ja päivä todettiin olleen "ihan yes". 

Vaellusriparin nuoria vaeltamassa sakeassa sumussa tunturin rinteellä.
Kuva: Kohti Sokostia

Kulku Luirolta Porttikoskelle ei ole matkana mikään pitkä, mutta jo Lupukoille kulkeminen on monenlaisen kierittelyn päässä. Päitä pitkin kulkiessa on hienoa maisemaa ja maastoa, välillä taas kivikkoa, nousua, laskua, vaivaiskoivikko sun muuta. Peurapäältä laskukin Porttikoskelle on väsyneelle ihan kylläkseen. Toki olemme tuon matkan vuosien saatossa kulkeneet monet kerran - nuoriso vain vaihtuu.

Perjantaiaamuna vielä jolkottelimme kolmessa tunnissa Porttikoskelta Aittajärvelle. Reissu oli jälleen kerran paketissa.

Vaellusriparin nuoria tunturilammen rannalla.
Kuva: Jossakin Lupukoitten takana

Mietin sitä, miten vuosikymmenien satossa nuorison kunto on jonkin verran rapistunut. Toki niin on varmaan käynyt itsellekin! 30 vuotta sitten sen ajan nuorille tämä matka ei ollut mitään. Kamppeet olivat vaatimattomia, mutta oli totuttu kävelemään, liikkumaan ja tulemaan toimeen luonnossa. Nyt on näitä härpäkkeitä, joiden parissa vapaa-aika menee, eikä ole tarvetta pyöräillä tai kävellä kaverin luokse kun hänet saa 24/7 kiinni somessa. Muutoin nuoriso on yhtä kivaa vaellusseuraa. Hienoja tyyppejä, hyviä juttuja, hymyä, ystävällisiä sanoja, tarinoita. Sitä kokee itsekin olevansa yhä nuori.

Nuoret konfirmoitiin tänään Kontiolahden kirkossa - monta kokemusta rikkaampana - ja toivottavasti Lapin ikävä sydämissään...

Teksti ja kuvat:
Ilpo Saarelainen, Kontiolahti
vaellusripari.com

Tunturimaisemaa.
Kuva: Kuotmuttipäiltä kohti Kaarnepäätä ja Sarvijokea

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kymmeniä kymmeniä kirjekuoria

Ja vielä enemmän runoja on tipahdellut kustannusosakeyhtiö Teoksen postiluukusta. Yhdessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa Teos julisti helmikuun alussa uuden Maailmapyörässä-lastenrunokilpailun alkaneeksi. Vielä ehdit mukaan. Sinulla on vielä reilu kuukausi aikaa osallistua kilpailuun, viimeinen osallistumispäivä on 31.5.2021. Kilpailurunojen ja lorujen toivotaan käsittelevän erilaisia katsomuksia ja kulttuureita, niiden kohtaamista lapsen elämysmaailmassa, leikillisyyttä ja monikielisyyttä, joka syntyy kun kohdataan toinen. Runojen ja lorujen toivotaan käsittelevän moniäänisyyttä, joka syntyy kun kohtaa toisen tai kun saa kertoa itsestään toiselle. Kirjoituskilpailu on avoin kaikille yli 16-vuotiaille kirjoittajille. Siihen voi osallistua enintään viidellä suomenkielisellä runolla. Teos julkaisee kilpailun parhaimmistosta kuvitetun lastenrunokirjan Maailmanpyörässä helmikuussa 2022. Lastenrunokirjan tulee kuvittamaan graafinen suunnittelija Elina Warsta, joka viime vuonna

Harrastamisen Suomen malli tarjoaa mahdollisuuksia seurakunnan ja koulun entistä syvemmälle yhteistyölle

kuva: Lasten ja nuorten keskus Valtakunnallisen Harrastamisen Suomen mallin pilotointi kunnissa on käynnistynyt. Kyseessä on valtakunnan hallituksen yksi tärkeimmistä lasten ja nuorten tasa-arvoa edistävistä hankkeista, sillä ideana on tarjota kaikille koululaisille vähintään yksi mielekäs harrastus. Mallia ei ole tehty vain niille, jotka eivät harrasta, vaan aivan kaikille koululaisille. Harrastamisen kynnystä madaltaa myös se, että Suomen mallin tarjonta rakennetaan koulupäivän yhteyteen ja koulun tiloihin tai niiden välittömään läheisyyteen. Vaikka kyse on siis opetussuunnitelman ulkopuolisesta toiminnasta, harrastukseen osallistuminen tehdään lapsille ja heidän perheilleen mahdollisimman helpoksi.  Suomen malli käynnistyy koulujen arjessa ensi lukuvuoden alussa ja ensimmäisessä vaiheessa 112 kuntaa pilotoi maksutonta harrastustoimintaa koulupäivän yhteydessä. Suomen mallin toisen vaiheen hakukierros kunnille on juuri käynnistynyt ja se on auki 15.3.-15.4. Suomen malliin hakevat si

Kirkon perheneuvonta palvelee monimuotoisia perheitä ja pareja

Kirkon perheneuvonnan arvoina ovat usko, toivo ja rakkaus. Näiden pohjalta kirkon perheneuvonnassa tuetaan kaikenlaisia pareja ja perheitä näkemään itsensä ja toisensa arvokkaina ja hyväksyttyinä. Kirkon perheneuvonnan perustehtävänä on Kohtaaminen kantaa – Kirkon perheneuvonnan suunta vuoteen 2022 -asiakirjan mukaisesti ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistaminen kohtaamalla ihmiset sielunhoidollisen ja terapeuttisen keskustelun avulla parisuhteen ja perheen eri vaiheissa sekä kriisitilanteissa. Kaikessa kirkon työssä sitoudutaan ihmisten väliseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Perheneuvonnassa tämä sitoutuminen näkyy yksilön ja hänen rajojensa kunnioittamisena niin fyysisellä, henkisellä, hengellisellä, emotionaalisella, seksuaalisella kuin sosiaalisella tasolla. Työntekijää ohjaa ammattietiikka  Perheneuvonnan työntekijä on tekemisissä ihmiselämän herkkyyden ja haavoittuvuuden kanssa ja voi toiminnallaan vaikuttaa merkittävästi yksilön ja perheen elämään. Perheneuvonna