Siirry pääsisältöön

Harrastamisen Suomen malli tarjoaa mahdollisuuksia seurakunnan ja koulun entistä syvemmälle yhteistyölle

Kouluikäinen lapsi hymyilee ja näyttää peukkua kesäinen maisema taustallaan.
kuva: Lasten ja nuorten keskus

Valtakunnallisen Harrastamisen Suomen mallin pilotointi kunnissa on käynnistynyt. Kyseessä on valtakunnan hallituksen yksi tärkeimmistä lasten ja nuorten tasa-arvoa edistävistä hankkeista, sillä ideana on tarjota kaikille koululaisille vähintään yksi mielekäs harrastus. Mallia ei ole tehty vain niille, jotka eivät harrasta, vaan aivan kaikille koululaisille. Harrastamisen kynnystä madaltaa myös se, että Suomen mallin tarjonta rakennetaan koulupäivän yhteyteen ja koulun tiloihin tai niiden välittömään läheisyyteen. Vaikka kyse on siis opetussuunnitelman ulkopuolisesta toiminnasta, harrastukseen osallistuminen tehdään lapsille ja heidän perheilleen mahdollisimman helpoksi. 

Suomen malli käynnistyy koulujen arjessa ensi lukuvuoden alussa ja ensimmäisessä vaiheessa 112 kuntaa pilotoi maksutonta harrastustoimintaa koulupäivän yhteydessä. Suomen mallin toisen vaiheen hakukierros kunnille on juuri käynnistynyt ja se on auki 15.3.-15.4. Suomen malliin hakevat siis kunnat, mutta harrastusten järjestäjinä kunnissa voivat olla erilaiset yhteisöt, kuten vaikkapa urheiluseurat, järjestöt tai seurakunnat. Kirkon ehdottomana vahvuutena yhteistyökumppanina on valtakunnallinen kattavuus: toimimme kaikissa Suomen kunnissa. 

Nyt olisikin oiva aika saada seurakunnat yhteistyöhön omien kuntiensa kanssa, jotta seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö voisi palvella osana mallia. Toimintaan soveltuvat esimerkiksi kouluikäisten kerhot, sillä ryhmiä voivat ohjata osittain myös alaikäiset, kunhan toiminnasta vastaava aikuinen on tavoitettavissa. Myös uuden toiminnan käynnistäminen on mahdollista, sillä Suomen mallin rahoitusta voi kohtuullisissa määrin käyttää myös materiaalikustannuksiin. Miltä kuulostaisi vaikka seurakunnan järjestämä koululaisten ukulele -kerho? 

Seurakuntien toiminnan ja Suomen mallin yhdistämisessä on hyvä huomioida, että lähtökohtaisesti Suomen mallin toiminta ei voi olla tunnustuksellista. Tämä johtuu siitä, että mallin sisällä harrastustoiminnan tulee olla kaikille lapsille ja nuorille saavutettavaa. Suomen mallin toiminnan yhteydessä voi kyllä kertoa myös muusta harrastuksenjärjestäjän toiminnasta kunnan ja koulun kanssa sovittavin periaattein. Tämä on toki meille tuttua normaalissakin kouluyhteistyössä. 

Mikäli Suomen malli ja siinä toimiminen kiinnostaa enemmänkin, järjestämme yhteisen webinaarin aiheesta 7.4. klo 13-14.30 Teamsissa yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisotyön ja -politiikan vastuualueen johtaja Henni Axelinin kanssa. Mukana keskustelussa ovat Kirkkohallituksen Kasvatus- ja perheasioiden johtaja Jarmo Kokkonen sekä Lasten ja nuorten keskuksen asiantuntijoita. Lue lisää webinaarista Lasten ja nuorten keskuksen sivuilta. Tilaisuuteen ei ole ennakkoilmoittautumista, olet lämpimästi tervetullut mukaan! 

Katri Korolainen
johtaja, viestintä ja vaikuttaminen
Lasten ja nuorten keskus

Kommentit

  1. Ei kirkkoa (tai muitakaan uskontokuntia) kouluihin, harrastustoimintaan taikka muuhunkaan yleishyödylliseen, kaikille tarkoitettuun toimintaan. Hankkeen yhteistyötahoiksi sopivat vain neutraalit toimijat, kuten uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomat yhdistykset, esimerkiksi urheiluseurat, harrastusseurat ja kulttuuriyhdistykset.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toiminta ja työntekijät

Verkostoituminen synnyttää uutta ajattelua

Kun tapaat itsellesi vieraan yhteistyökumppanin ja hän kertoo sinulle uuden näkökulman tuttuun asiaan, kuinka reagoit? Tuntuuko uusi ajatus hämmentävältä tai ehkä jopa väärältä? Vai onko siinä jotain kiinnostavaa? Se, miten suhtaudut uuteen, erilaiseen ajatteluun, vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteistyö uuden ihmisen kanssa muotoutuu.  Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä uudessa näkökulmassa voisi olla kiinnostavaa ja kiehtovaa, varsinkin, jos huomaat näkökulman hieman ärsyttävän sinua.  Saatat huomata, että näkökulma auttaa sinua näkemään itsellesi tutun asian eri tavalla. Parhaimmillaan voi syntyä oivallusta, innostumista ja uuden oppimista. Tätä uuden näkemistä voi viedä vielä askeleen pidemmälle. Voit jakaa ajatuksen ja oivalluksen yhteistyökumppanillesi ja haastaa häntä hänen ajattelussaan. Näin vuorovaikutuksen kautta syntyy yhteisiä oivalluksia ja oppimista. Utelias ja kiinnostunut asenne toisen erilaista ajattelua kohtaan edellyttää luottamusta. Luottamusta taas syntyy s

Seitsemän syytä, miksi seurakuntien kannattaa tehdä sopimuksia perhekeskustoiminnasta

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta aloitti vuoden alussa lounastreffit-toiminnan. Kyse on perinteisestä perhekerhosta, jossa keskiössä on yhdessä ruoan laittaminen sekä vertaistoiminta. Erojakin normitoimintaan löytyy. Kerhoa pitää muutama vapaaehtoinen vanhempi ja työntekijöiden rooli on kerhon tukemisessa. Rahoitus toimintaan mahdollistuu seurakunnan ESR-hankkeen kautta. Isoin poikkeus perustoimintaan kuitenkin on, että kerhoa ei järjestetä seurakunnan tiloissa, vaan kaupungin yhteisessä perheiden kohtaamispaikassa. Jo toiminnan alkumetreillä uudenlainen toiminta on tuottanut monenlaista hyvää. Toimintaa on ollut suunnittelemassa muitakin yhteistyötahoja, ja toimintaan on löytänyt mukaan sellaisiakin perheitä, jotka eivät muuten seurakunnan toimintaan ole löytäneet. Tulevaisuuden linja toiminnassa on ehkä entistä enemmän astuminen pois omista poteroista kohti yhteisiä toimitiloja ja rakenteita.  Seurakunnat ovat osallistuneet lapsi- ja perhepalveluiden yhteensovittamiseen eli LAPEe