Siirry pääsisältöön

Katsomuskasvatus on johtamistekoja

Luokkahuone, jossa aikuisia istumassa pulpeteissa ja kouluttaja luokan edessä.
Kuvalähde: woodleywonderworks

Varhaiskasvatuksen keskeisenä tehtävänä on tukea ja edistää lasten elinikäistä oppimista, yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa jokaisen kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Lisäksi varhaiskasvatuksen tulee tukea jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä varmistaa niitä tukevat olosuhteet ja oppimisympäristöt. On hyvä pysähtyä pohtimaan jääkö näistä jotain toteutumatta, jos katsomuskasvatukselle asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta.

Katsomuskasvatuksen johtamisen tulee olla osa varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen kokonaisuutta, jonka avulla nivotaan kielet, kulttuurit ja katsomukset yhteen. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisun monet muodot avartavat yksilöiden ymmärrystä antaen ajattelulle ja oppimiselle rakennuspalikoita, linkittyen osaksi vasun laaja-alaisen osaamisen aluetta. Katsomuskasvatus ei siis ole erillinen kokonaisuus vaan osa jokapäiväistä arjen varhaiskasvatusta. Se on elämyksiä, kokemuksia, pohtimista, tutkimista, juhlia ja vierailuja, erilaisia näkökulmia, eriäviä mielipiteitä ja toinen toisensa kunnioittamista.

Varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa on tarkasti määritelty johtamiselle selkeät tavoitteet ja linjaukset. Esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) asetetaan johtajan vastuulle toimintakulttuurin kriittisen tarkastelun johtaminen. Johtamisessa tarvitaankin rakenteellisia työkaluja ja vuorovaikutuksen pelisääntöjä, jotta johtamisella vaikutetaan lasten kasvun ja oppimisen olosuhteisiin sekä henkilöstön ammatilliseen työtapakulttuuriin. Johtaja ei ole yksin vastuussa laadukkaan pedagogiikan toteutumisesta, mutta hänen tulee tukea työyhteisön kehittymistä oppivaksiyhteisöksi, joka varmistaa vasun toteutumisen jokaisen lapsen kohdalla.

Pedagogisen johtajuuden merkityksestä ja katsomuskasvatuksen johtamisesta dialogisin keinoin keskustellaan Kasvuakatsomuksesta.fi -sivustolla. Videoiden teemoina ovat:

  • Kuulenko lapsen katsomukselliset ajatukset ja kysymykset? 
  • Mikä rohkaisisi sinua dialogiin moninaisuudesta ja katsomuksista? 
  • Kuinka yhteisön arvot vaikuttavat kohtaamisen tapaan?

Videotallenteet löydät suoraan täältä

Luottamuksen ja yhteyksien rakentuminen

Varhaiskasvatuksessa johtajalla on työyhteisön tasolla vastuu varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen tavoitteiden tulkinnasta ja toteutumisesta. Tämä vaatii vasulähtöistä pedagogista johtamispuhetta, joka kirkastaa varhaiskasvatukselle asetettuja tavoitteita ja selkiyttää työyhteisön perustehtävää. Määrätietoisella johtajuudella vahvistetaan kasvattajayhteisön ammatillinen työote ja työyhteisöä ohjaavat prosessit niin toimintayksiköissä kuin verkostoyhteistyössä. Moninainen yhteiskunta asettaa varhaiskasvatuksen johtamistyölle vastuullisen roolin, jonka tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Johtamiselta tämä edellyttää moninaisuuden ja erilaisuuden arvostamista ja vahvaa työyhteisökulttuurin johtamista, asettamatta katsomuksia arvojärjestykseen. 

Tässä vaativassa työyhteisön johtamistyössä tarvitaan herkkyyttä tunnistaa kasvatushenkilöstön pedagoginen työote, koska kasvattajayhteisön työidentiteetti ja resilienssi rakentuvat yksilöiden arvoista ja katsomuksellisuuksista. Työyhteisön jäsenten mahdolliset ennakkoluulot ja katsomukselliset stereotypiat on tärkeä avata ja tunnistaa katsomuskasvatuksen onnistumiseksi. Kasvatusyhteisön katsomustietoisuus luo lapsille oppimisympäristön, joka toimii yhteiskunnan arvo- ja toimintakulttuurin esimerkkinä. 

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamiseen liittyvistä arvoista, tavoitteista ja vastuista keskustellaan huoltajien kanssa. Huoltajilla on oikeus tulla kuulluksi, kertoa toiveistaan ja ajatuksistaan sekä osallistua varhaiskasvatuksen ja katsomuskasvatuksen kehittämiseen. Yhteistyön tavoitteena on lapsen turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistäminen. Yhteisen keskustelun kautta rakennetaan luottamusta ja keskinäistä kunnioitusta, joka tukee kasvatusyhteisön ja huoltajien yhteistä kasvatustyötä. Huoltajien ja yhteistyökumppanien yhteistyön avulla voidaan myös rikastuttaa katsomuskasvatuksen oppimisympäristöjä. Monenlaiset yhteistyökumppanit voivat tuoda ja tuottaa kokemuksia, elämyksiä, tutkittavaa ja pohdittavaa arjen moninaisuuteen sekä katsomuskasvatukseen. On muistettava, että vastuu yhteistyön toteuttamisesta vasun ja yksikön toimintaperiaatteiden mukaisesti on varhaiskasvatuksella. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden toteutumiseen tarvitaan yhteisiä keskusteluja ja toimivat rakenteet yhteistoiminnalle. Tietoisuus kulttuureista ja eri katsomuksista laajentaa lasten ja perheiden näkökulmia ymmärtää moninaisuutta myönteisellä tavalla.

Tärkeää on myös ymmärtää, että meillä kaikilla on oma rooli tässä yhteisessä johtamistyössä, jossa varmistetaan perheiden ja lasten kuulluksi tuleminen. Tarvitaan sitoutumista ja johtamistekoja yksilötasolla, tiimeissä, yksiköissä ja organisaation tasoilla. Tämä tarkoittaa, että jokaisen on huolehdittava omasta ammatillisesta työotteestaan ja itsensä johtamisesta. Yhteisten työn tavoitteiden rakentumiselle ja kasvattajien yhteisen ymmärryksen muodostumiseksi tarvitaan dialogia lapsikäsityksestä, oppimiskäsityksestä, ihmiskäsityksestä, moninaisuudesta ja katsomuksellisuudesta.

Pedagogisen johtajuuden vaikutusta lapsen katsomukselliseen ajatteluun ja työyhteisön toimintakulttuurin rakentumiselle käsitellään laajemmin huhtikuussa 2021 ilmestyvässä "Lapsenkokoinen katsomuskasvatus" kirjassa.

Tämän blogin kirjoittivat

Leena Lahtinen, toiminnanjohtaja, Reunamo Education Research

Päivi Aumala, kouluttaja, Seurakuntaopisto

Ilkka Tahvanainen, varhaiskasvatuksen asiantuntija, Kirkkohallitus, Kasvatus ja perheasiat


Lähteet:

Fonsén, E., Lahtinen, L., Sillman & Reunamo, J. 2020. Pedagogical leadership and children’s well-being in Finnish early education. Educational Management Administration & Leadership 1–16. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1741143220962105.

Illman R., Ketola K. & Latvio R. & Sohlberg, J. (toim.) 2016. Monien uskontojen ja katsomusten Suomi. 

Kasvuakatsomuksesta.fi. 2021. Kirkkohallitus 

Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja nro 48

Juusenaho, R. 2008. Pedagoginen johtajuus. Teoksessa E. Hujala, E. Fonsén & J. Heikka (toim.), Varhaiskasvatuksen johtajuuden ytimessä – tutkimuksen ja käytännön puheenvuoroja. Kasvatus- ja opetusalan johtajuus -projekti. Tampereen yliopisto, 1–27. https://core.ac.uk/download/pdf/250107317.pdf (Luettu 22.2.2021)

Poulter, S. 2013a. Kansalaisena maallistuneessa maailmassa – Koulun uskonnonopetuksen yhteiskunnalliseen tehtävän tarkastelua. Diss. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja 5. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Poulter, S. 2013b. Uskonto julkisessa tilassa: koulu yhteiskunnallisena näyttämönä. Kasvatus 44(22) 2013, 162–176

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. (Luettu 22.2.2021)

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2018. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Helsinki: Opetushallitus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Millainen kokemus rippikoulu on sateenkaarinuorille?

Vuodesta 2019 alkaen nuorilta on pyydetty palautetta rippikoulusta itsearviointilomakkeen kautta. Teen seuraavassa joitain nostoja itsearviointikyselystä, jotka avaavat sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten rippikoulukokemusta. Itsearviointikyselyssä on neljä vaihtoehtoa sukupuoleksi: tyttö, poika, muu ja en halua kertoa. Poimimalla vastauksista kaksi viimeistä kategoriaa voidaan saada tietoa siitä, miten sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat rippikoulun. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten rippikoulukokemusta ovat tutkineet myös Jouko Porkka ja Jari Pulkkinen, jotka pitivät aiheesta esitelmän Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä 2020. Vuonna 2019 itsearviointikyselyyn vastasi 12 699 rippikoululaista. Heistä oli  Tyttöjä 5722 Poikia 6609 Muu 132 En halua kertoa 236 Vuonna 2020 itsearviointikyselyyn on vastannut 13 145 rippikoululaista (16.9. mennessä). Heistä oli  Tyttöjä 6699 Poikia 6070  Muu 126  En halua kertoa 250 Rippikoulussa viihtymistä kuvaavat kysymyks

Harrastamisen Suomen malli tarjoaa mahdollisuuksia seurakunnan ja koulun entistä syvemmälle yhteistyölle

kuva: Lasten ja nuorten keskus Valtakunnallisen Harrastamisen Suomen mallin pilotointi kunnissa on käynnistynyt. Kyseessä on valtakunnan hallituksen yksi tärkeimmistä lasten ja nuorten tasa-arvoa edistävistä hankkeista, sillä ideana on tarjota kaikille koululaisille vähintään yksi mielekäs harrastus. Mallia ei ole tehty vain niille, jotka eivät harrasta, vaan aivan kaikille koululaisille. Harrastamisen kynnystä madaltaa myös se, että Suomen mallin tarjonta rakennetaan koulupäivän yhteyteen ja koulun tiloihin tai niiden välittömään läheisyyteen. Vaikka kyse on siis opetussuunnitelman ulkopuolisesta toiminnasta, harrastukseen osallistuminen tehdään lapsille ja heidän perheilleen mahdollisimman helpoksi.  Suomen malli käynnistyy koulujen arjessa ensi lukuvuoden alussa ja ensimmäisessä vaiheessa 112 kuntaa pilotoi maksutonta harrastustoimintaa koulupäivän yhteydessä. Suomen mallin toisen vaiheen hakukierros kunnille on juuri käynnistynyt ja se on auki 15.3.-15.4. Suomen malliin hakevat si

Kirkon perheneuvonta palvelee monimuotoisia perheitä ja pareja

Kirkon perheneuvonnan arvoina ovat usko, toivo ja rakkaus. Näiden pohjalta kirkon perheneuvonnassa tuetaan kaikenlaisia pareja ja perheitä näkemään itsensä ja toisensa arvokkaina ja hyväksyttyinä. Kirkon perheneuvonnan perustehtävänä on Kohtaaminen kantaa – Kirkon perheneuvonnan suunta vuoteen 2022 -asiakirjan mukaisesti ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vahvistaminen kohtaamalla ihmiset sielunhoidollisen ja terapeuttisen keskustelun avulla parisuhteen ja perheen eri vaiheissa sekä kriisitilanteissa. Kaikessa kirkon työssä sitoudutaan ihmisten väliseen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen. Perheneuvonnassa tämä sitoutuminen näkyy yksilön ja hänen rajojensa kunnioittamisena niin fyysisellä, henkisellä, hengellisellä, emotionaalisella, seksuaalisella kuin sosiaalisella tasolla. Työntekijää ohjaa ammattietiikka  Perheneuvonnan työntekijä on tekemisissä ihmiselämän herkkyyden ja haavoittuvuuden kanssa ja voi toiminnallaan vaikuttaa merkittävästi yksilön ja perheen elämään. Perheneuvonna