Siirry pääsisältöön

Katsomuskasvatus on johtamistekoja

Luokkahuone, jossa aikuisia istumassa pulpeteissa ja kouluttaja luokan edessä.
Kuvalähde: woodleywonderworks

Varhaiskasvatuksen keskeisenä tehtävänä on tukea ja edistää lasten elinikäistä oppimista, yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa jokaisen kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Lisäksi varhaiskasvatuksen tulee tukea jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä varmistaa niitä tukevat olosuhteet ja oppimisympäristöt. On hyvä pysähtyä pohtimaan jääkö näistä jotain toteutumatta, jos katsomuskasvatukselle asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta.

Katsomuskasvatuksen johtamisen tulee olla osa varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen kokonaisuutta, jonka avulla nivotaan kielet, kulttuurit ja katsomukset yhteen. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisun monet muodot avartavat yksilöiden ymmärrystä antaen ajattelulle ja oppimiselle rakennuspalikoita, linkittyen osaksi vasun laaja-alaisen osaamisen aluetta. Katsomuskasvatus ei siis ole erillinen kokonaisuus vaan osa jokapäiväistä arjen varhaiskasvatusta. Se on elämyksiä, kokemuksia, pohtimista, tutkimista, juhlia ja vierailuja, erilaisia näkökulmia, eriäviä mielipiteitä ja toinen toisensa kunnioittamista.

Varhaiskasvatusta ohjaavissa asiakirjoissa on tarkasti määritelty johtamiselle selkeät tavoitteet ja linjaukset. Esimerkiksi varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) asetetaan johtajan vastuulle toimintakulttuurin kriittisen tarkastelun johtaminen. Johtamisessa tarvitaankin rakenteellisia työkaluja ja vuorovaikutuksen pelisääntöjä, jotta johtamisella vaikutetaan lasten kasvun ja oppimisen olosuhteisiin sekä henkilöstön ammatilliseen työtapakulttuuriin. Johtaja ei ole yksin vastuussa laadukkaan pedagogiikan toteutumisesta, mutta hänen tulee tukea työyhteisön kehittymistä oppivaksiyhteisöksi, joka varmistaa vasun toteutumisen jokaisen lapsen kohdalla.

Pedagogisen johtajuuden merkityksestä ja katsomuskasvatuksen johtamisesta dialogisin keinoin keskustellaan Kasvuakatsomuksesta.fi -sivustolla. Videoiden teemoina ovat:

  • Kuulenko lapsen katsomukselliset ajatukset ja kysymykset? 
  • Mikä rohkaisisi sinua dialogiin moninaisuudesta ja katsomuksista? 
  • Kuinka yhteisön arvot vaikuttavat kohtaamisen tapaan?

Videotallenteet löydät suoraan täältä

Luottamuksen ja yhteyksien rakentuminen

Varhaiskasvatuksessa johtajalla on työyhteisön tasolla vastuu varhaiskasvatusta ohjaavien asiakirjojen tavoitteiden tulkinnasta ja toteutumisesta. Tämä vaatii vasulähtöistä pedagogista johtamispuhetta, joka kirkastaa varhaiskasvatukselle asetettuja tavoitteita ja selkiyttää työyhteisön perustehtävää. Määrätietoisella johtajuudella vahvistetaan kasvattajayhteisön ammatillinen työote ja työyhteisöä ohjaavat prosessit niin toimintayksiköissä kuin verkostoyhteistyössä. Moninainen yhteiskunta asettaa varhaiskasvatuksen johtamistyölle vastuullisen roolin, jonka tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo. Johtamiselta tämä edellyttää moninaisuuden ja erilaisuuden arvostamista ja vahvaa työyhteisökulttuurin johtamista, asettamatta katsomuksia arvojärjestykseen. 

Tässä vaativassa työyhteisön johtamistyössä tarvitaan herkkyyttä tunnistaa kasvatushenkilöstön pedagoginen työote, koska kasvattajayhteisön työidentiteetti ja resilienssi rakentuvat yksilöiden arvoista ja katsomuksellisuuksista. Työyhteisön jäsenten mahdolliset ennakkoluulot ja katsomukselliset stereotypiat on tärkeä avata ja tunnistaa katsomuskasvatuksen onnistumiseksi. Kasvatusyhteisön katsomustietoisuus luo lapsille oppimisympäristön, joka toimii yhteiskunnan arvo- ja toimintakulttuurin esimerkkinä. 

Varhaiskasvatuksen katsomuskasvatuksen toteuttamiseen liittyvistä arvoista, tavoitteista ja vastuista keskustellaan huoltajien kanssa. Huoltajilla on oikeus tulla kuulluksi, kertoa toiveistaan ja ajatuksistaan sekä osallistua varhaiskasvatuksen ja katsomuskasvatuksen kehittämiseen. Yhteistyön tavoitteena on lapsen turvallisen kasvun, kehityksen ja oppimisen edistäminen. Yhteisen keskustelun kautta rakennetaan luottamusta ja keskinäistä kunnioitusta, joka tukee kasvatusyhteisön ja huoltajien yhteistä kasvatustyötä. Huoltajien ja yhteistyökumppanien yhteistyön avulla voidaan myös rikastuttaa katsomuskasvatuksen oppimisympäristöjä. Monenlaiset yhteistyökumppanit voivat tuoda ja tuottaa kokemuksia, elämyksiä, tutkittavaa ja pohdittavaa arjen moninaisuuteen sekä katsomuskasvatukseen. On muistettava, että vastuu yhteistyön toteuttamisesta vasun ja yksikön toimintaperiaatteiden mukaisesti on varhaiskasvatuksella. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden toteutumiseen tarvitaan yhteisiä keskusteluja ja toimivat rakenteet yhteistoiminnalle. Tietoisuus kulttuureista ja eri katsomuksista laajentaa lasten ja perheiden näkökulmia ymmärtää moninaisuutta myönteisellä tavalla.

Tärkeää on myös ymmärtää, että meillä kaikilla on oma rooli tässä yhteisessä johtamistyössä, jossa varmistetaan perheiden ja lasten kuulluksi tuleminen. Tarvitaan sitoutumista ja johtamistekoja yksilötasolla, tiimeissä, yksiköissä ja organisaation tasoilla. Tämä tarkoittaa, että jokaisen on huolehdittava omasta ammatillisesta työotteestaan ja itsensä johtamisesta. Yhteisten työn tavoitteiden rakentumiselle ja kasvattajien yhteisen ymmärryksen muodostumiseksi tarvitaan dialogia lapsikäsityksestä, oppimiskäsityksestä, ihmiskäsityksestä, moninaisuudesta ja katsomuksellisuudesta.

Pedagogisen johtajuuden vaikutusta lapsen katsomukselliseen ajatteluun ja työyhteisön toimintakulttuurin rakentumiselle käsitellään laajemmin huhtikuussa 2021 ilmestyvässä "Lapsenkokoinen katsomuskasvatus" kirjassa.

Tämän blogin kirjoittivat

Leena Lahtinen, toiminnanjohtaja, Reunamo Education Research

Päivi Aumala, kouluttaja, Seurakuntaopisto

Ilkka Tahvanainen, varhaiskasvatuksen asiantuntija, Kirkkohallitus, Kasvatus ja perheasiat


Lähteet:

Fonsén, E., Lahtinen, L., Sillman & Reunamo, J. 2020. Pedagogical leadership and children’s well-being in Finnish early education. Educational Management Administration & Leadership 1–16. https://journals.sagepub.com/doi/10.1177/1741143220962105.

Illman R., Ketola K. & Latvio R. & Sohlberg, J. (toim.) 2016. Monien uskontojen ja katsomusten Suomi. 

Kasvuakatsomuksesta.fi. 2021. Kirkkohallitus 

Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja nro 48

Juusenaho, R. 2008. Pedagoginen johtajuus. Teoksessa E. Hujala, E. Fonsén & J. Heikka (toim.), Varhaiskasvatuksen johtajuuden ytimessä – tutkimuksen ja käytännön puheenvuoroja. Kasvatus- ja opetusalan johtajuus -projekti. Tampereen yliopisto, 1–27. https://core.ac.uk/download/pdf/250107317.pdf (Luettu 22.2.2021)

Poulter, S. 2013a. Kansalaisena maallistuneessa maailmassa – Koulun uskonnonopetuksen yhteiskunnalliseen tehtävän tarkastelua. Diss. Suomen ainedidaktisen tutkimusseuran julkaisuja 5. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Poulter, S. 2013b. Uskonto julkisessa tilassa: koulu yhteiskunnallisena näyttämönä. Kasvatus 44(22) 2013, 162–176

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. (Luettu 22.2.2021)

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. 2018. Määräykset ja ohjeet 2018:3a. Helsinki: Opetushallitus.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miten puhua lasten, nuorten ja perheiden kanssa koronaviruksesta?

Koronavirus ja sen ympärillä oleva uutisointi voi herättää lapsissa, nuorissa ja perheissä monenlaisia pelkoja. Pelolla voi olla monia eri sävyjä ja asteita. Pelkäävän lapsen ja nuoren ajatuksia voi sävyttää kokemus uhattuna olemisesta. Pelottavia asioita ajatellessa pelon tunne vahvistuu ja elimistön pelkoreaktiot voimistuvat. Pelkäävän sydän voi tykyttää kiivaasti, hän voi hikoilla tai vatsa voi olla kipeä. Pelokas lapsi voi itkeä, piiloutua tai olla aggressiivinen. Pelko voi purkautua monin eri tavoin. Tällöin lapsi ja nuori kaipaa turvallista aikuista ja läheisyyttä. Vaikka pelko olisi ohimenevää, lasta tai nuorta ei saa jättää pelkonsa kanssa yksin. Pelkäävä lapsi tai nuori kaipaa aikuisen kokemusta ja turvaa tunteiden ilmaisulleen. Jakaessaan vaikean tunteensa vanhempansa kanssa, lapsi ja nuori saa varmuuden siitä, ettei ole hätää, ei ole vaarallista pelätä ja kaikista asioista sekä tunteista voi läheisilleen puhua. On tärkeää, että lapsi ja nuori saa ikätasonsa mukaisia

Perhe kotikaranteenissa – kuusi ohjetta, jotka auttavat parisuhdetta paineen keskellä

Koronaviruksen vastainen taistelu on edennyt eristämisvaiheeseen. Viruksen voittamiseksi ihmisiä on kehotettu vetäytymään koteihinsa ja pysymään siellä. Turvapaikan sijasta koti voi kuitenkin alkaa tuntua vankilalta, jos siellä on pakko olla. Viikkokausien karanteeni käy kenen tahansa hermoille ja normaaliolojen ristiriidat voivat hautua uusiin mittasuhteisiin. Perheen aikuisten ensimmäiset päivät menevät käytännön ongelmien ratkomiseen ja tsemppihengen luomiseen lapsille ja nuorille. Aikuisen oma jaksaminen saattaa samalla olla lujilla. Käsillä oleva tilanne on kaikilla ennenkokematon ja ennakoimaton. Kuinka parisuhdekumppanit pystyvät säilyttämään keskinäisen solidaarisuutensa poikkeusoloissa? Seuraavassa muutama ohjenuora tulevien viikkojen varalle: 1) Älä yritä suojella toista omilta peloiltasi vaan jakakaa, mikä ahdistaa. Miettikää yhdessä mikä on realistista ja mikä nousee yleisestä epävarmuudesta. Mitä enemmän jaatte pelkoja ja epävarmuutta keskenänne, sitä vähemmän pi