Siirry pääsisältöön

Isoset – rippikoulun kulmakivet


Olin tänä vuonna ohjaamassa rippikoulua Sääksmäen seurakunnassa. Puolen vuoden rippikoulutaival huipentui viime sunnuntain konfirmaatiojuhlaan. Rippikoulusta jäi tänäkin vuonna paljon hyviä muistoja, mutta jälleen kerran vakuutuin erityisen paljon isosista. Heitä oli 15. Ilolla ja lähes liikuttuneena seurasin isosten tapaa laittaa itsensä likoon, olipa kyse ryhmän ohjaamisesta, iltaohjelmista, hartauksista tai erilaisista työskentelyistä. Jokaiselle löytyi mielekäs, sopivan kokoinen, rooli.

Isostoiminta on yksi laadukkaan rippikoulun kulmakivistä. Siksi rippikoulua ei voi kehittää ilman isostoiminnan uudelleen ajattelua. Uudessa rippikoulusuunnitelmassa isostoiminta ja rippikoulu nähdään samana kokonaisuutena. Tämä on hyvä suunta, jonka toivoisi edelleen vahvistuvan. Voisiko se tarkoittaa, että isoset tulisivat mukaan jo rippikoulun alkumetreillä? Voisiko uusi suunta tarkoittaa, että kaikki isostoiminnassa mukana olevat saisivat isospaikan? Voisiko uusi suunta olla se, että isoset olisivat mukana suunnittelemassa rippikoulun kokonaisuutta ensi tapaamisesta konfirmaatioon?

Isostoiminta tarjoaa monelle nuorelle ensimmäisen kesätyöpaikan ja lisäksi mahdollisuuden opetella ryhmänohjaamista, vastuunkantamista ja erilaisten ihmisten kanssa toimimista. Lähes kaikki taidot ovat sellaisia, joita jokainen meistä elämässään tarvitsee. Voisiko isotoimintaa brändätä vielä vahvemmin niin, että tulevaisuudessa se nähtäisiin yhteiskunnassakin nykyistä merkittävämpänä vapaaehtoistoiminnan muotona?
 
Yksi näkökulma isosiin liittyen, jota jäin viime viikolla päättyneen leirin jälkeen miettimään, oli rippikoululaisten kohtaaminen. Onko tärkeää, että jokainen rippikoululainen tulee hyvin kohdatuksi nimenomaan työntekijän toimesta? Vai riittääkö, että kohtaaminen tapahtuu isosen ja rippikoululaisen välillä? Isonen on usein se henkilö, jolle rippikoululainen avaa elämänsä iloja ja suruja paljon enemmän kuin työntekijöille. Tietenkään isosten ei tule kantaa sellaista vastuuta rippikoululaisten kohtaamisesta kuin työntekijöiden. Aikuiset kontaktit ovat tärkeitä, mutta isosilla on suurempi rooli rippikouluisten matkakumppaneina kuin ehkä osaamme aavistaa. Millaisia valmiuksia annamme isosille matkakumppanina toimiseen?

Vuosittain lähes 20 000 nuorta toimii isosen tehtävissä. Se on hyvä luku eteenpäin kerrottavaksi. Rippikoulussa ja isostoiminnassa puhutaan paljon jokaisen ainutlaatuisuudesta. Toivottavasti puhe ainutlaatuisuudesta näkyy myös käytännössä. Isoseksi ei valita vain lahjakkaimpia ja sosiaalisesti taitavimpia nuoria, vaan kaikenlaiset nuoret kelpaavat isosen tehtäviin. Isosten erilaisuus on vahva viesti, että seurakunnassa on tilaa monenlaisille ihmisille.

Pidetään isosista hyvää huolta jatkossakin!

Jari Pulkkinen
asiantuntija
Kirkon kasvatus ja perheasiat
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Katsomuskasvatus on johtamistekoja

Kuvalähde: woodleywonderworks Varhaiskasvatuksen keskeisenä tehtävänä on tukea ja edistää lasten elinikäistä oppimista, yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa jokaisen kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Lisäksi varhaiskasvatuksen tulee tukea jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä varmistaa niitä tukevat olosuhteet ja oppimisympäristöt. On hyvä pysähtyä pohtimaan jääkö näistä jotain toteutumatta, jos katsomuskasvatukselle asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta. Katsomuskasvatuksen johtamisen tulee olla osa varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen kokonaisuutta, jonka avulla nivotaan kielet, kulttuurit ja katsomukset yhteen. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisun monet muodot avartavat yksilöiden ymmärrystä antaen ajattelulle ja oppimiselle rakennuspalikoita, linkittyen osaksi vasun laaja-alaisen osaamisen aluetta. Katsomuskasva...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toimi...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yhteistyö arvossa arvaamattomassa

Seurakuntien vahvuutena ovat laadukkaat, kiireettömät kohtaamiset sekä ihmisten keskinäisen kohtaamisen mahdollistaminen ja sen kautta yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokeminen. Viime keväänä seurakunnat joutuivat miettimään toimintaansa uudelleen, kun korona esti perinteisen kohtaamisen tavat. Tässä toimintaympäristön rajussa muutoksessa seurakuntien jo olemassa olevat toimivat verkostot alueen muiden toimijoiden kanssa olivat ensiarvoisen tärkeitä. Tilanteessa, jossa kaikki toiminta jouduttiin miettimään uudestaan, ja jossa alueen asukkaat olivat uudenlaisten tuen tarpeiden äärelle, eri toimijoiden välinen yhteistyö tehosti ja edisti alueen asukkaiden hyvinvointia. Esimerkkinä yhteisestä, onnistuneesta toiminnasta olivat eri toimijoiden kanssa organisoidut puhelinsoitot lapsiperheille tai ikäihmisille.   Edellisen hallituskauden aikana tuettiin maakunnallista lapsi- ja perhepalveluiden yhteensovittamista osana lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE). Nykyisen halli...
Lähetä kommentti
Lue lisää