Olin tänä vuonna ohjaamassa rippikoulua Sääksmäen seurakunnassa. Puolen vuoden rippikoulutaival huipentui viime sunnuntain konfirmaatiojuhlaan. Rippikoulusta jäi tänäkin vuonna paljon hyviä muistoja, mutta jälleen kerran vakuutuin erityisen paljon isosista. Heitä oli 15. Ilolla ja lähes liikuttuneena seurasin isosten tapaa laittaa itsensä likoon, olipa kyse ryhmän ohjaamisesta, iltaohjelmista, hartauksista tai erilaisista työskentelyistä. Jokaiselle löytyi mielekäs, sopivan kokoinen, rooli. Isostoiminta on yksi laadukkaan rippikoulun kulmakivistä. Siksi rippikoulua ei voi kehittää ilman isostoiminnan uudelleen ajattelua. Uudessa rippikoulusuunnitelmassa isostoiminta ja rippikoulu nähdään samana kokonaisuutena. Tämä on hyvä suunta, jonka toivoisi edelleen vahvistuvan. Voisiko se tarkoittaa, että isoset tulisivat mukaan jo rippikoulun alkumetreillä? Voisiko uusi suunta tarkoittaa, että kaikki isostoiminnassa mukana olevat saisivat isospaikan? Voisiko uusi suunta olla se, että isoset...
Kirkon kasvatus ja perheasiat -yksikön blogi.
Seuraa meitä myös Twitterissä: twitter.com/kirkonkasvatus