Siirry pääsisältöön

Kastetaanko lapsi vai riittääkö siunaus? - Kastewebinaarin herättämiä ajatuksia

Pieni vauva kastemekko päällään.

Osallistuin vähän aikaa sitten pohjoismaiseen webinaariin, jossa pohdittiin kasteen ja lapsen siunaamisen suhdetta. Yhä useammin myös Suomessa vanhemmat miettivät, kastetaanko lapsi vai ei. Syynä tähän voi olla esimerkiksi vanhempien erilainen vakaumus, kuuluminen eri kirkkokuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön ja sen merkitys itselle. 

Usein kastamattomuuden taustalla on vanhempien halu antaa lapselle itse mahdollisuus päättää omasta uskonnostaan, kun hän kasvaa isommaksi. Tämä tulee ilmi myös Suomessa tehdyissä tutkimuksissa. Uskonnonvapauteen kuuluu olennaisesti vapaus liittyä uskonnolliseen yhteisöön, olla sen jäsenenä, vaihtaa tai jättää yhteisö. Siksi on tärkeää, että lapsi saa kasvaessaan riittävästi tietoa oman ratkaisunsa pohjaksi. Lapsen kasvuympäristö ei ole koskaan arvovapaa, vaan vanhemmat ja lähellä olevat ihmiset välittävät lapselle arvoja, kulttuurisia tapoja ja ajattelumalleja myös silloin, kun he eivät tietoisesti halua tehdä valintoja lapsen puolesta. 

Myös kirkkoon kuuluvat vanhemmat voivat päätyä ratkaisuun, etteivät he tuo lasta kastettavaksi. Seurakunta voi kuitenkin olla heille merkittävä ja yhteyttä seurakuntaan toivotaan myös silloin, kun lasta ei kasteta. Tämä on käynyt ilmi mm. Islannissa ja Norjassa tehdyissä kyselyissä ja tutkimuksissa. Niiden mukaan vanhemmat voivat myös kokea arkuutta uskoon liittyvissä asioissa, eivätkä he koe omaa uskoaan riittäväksi tuodakseen lapsen kasteelle. 

Voisiko lapsen siunaaminen olla ratkaisu näihin tilanteisiin?  

Sekä kasteeseen että lapsen siunaamiseen liittyy vahvasti kiitollisuus uudesta elämästä. Lapselle halutaan antaa kaikkea hyvää ja jättää hänet Jumalan syliin, Hänen hoitoonsa. 

Webinaarin puheenvuoroissa korostettiin sitä, etteivät kaste ja lapsen siunaaminen ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Lapsen siunaaminen pitää sisällään ajatuksen siitä, että lapsi kastetaan myöhemmin. Siunaaminen ei siis korvaa kastetta tai vähennä sen merkitystä, vaan siunaaminen voidaan ymmärtää kastepolun alkuna. Sen pohja on luomisessa ja siitä kuljetaan kohti lunastusta ja kasteen lahjaa. Kastamaton lapsi voi olla pienestä pitäen aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa ja kasvaa kohti kastetta. 

Yhä useammin lapsi kastetaan vähän vanhempana esimerkiksi matalan kynnyksen kastepäivässä tai nuori rippikoulun yhteydessä. Tällöin seurakunnan toimintaan ja rippikouluun osallistuminen onkin kasteelle valmistavaa opetusta. Muuttaako tämä ajatus kirkon kasvatuksen ymmärtämistä ja mitä se merkitsee käytännön seurakuntatyössä? Tätä pohditaan mm. Polku-mallin kautta, kun mietitään kastamattoman lapsen ja nuoren polkua ja seurakuntaa hänen rinnallaan. www.evl.fi/polku 

Webinaari haastoi miettimään, voisiko lapsen siunaaminen olla kirkon ja seurakunnan kädenojennus niille vanhemmille, joiden lasta ei jostain syystä kasteta. Heidän ei olisi pakko valita joko kastetta tai ei mitään. Seurakunta voisi näin olla mukana lapsen ja perheen tärkeässä hetkessä. Siunaukseen sisältyisi seurakunnan lupaus kulkea lapsen ja perheen rinnalla polulla kohti kastetta.

Raija Ojell
asiantuntija, varhaiskasvatus
Kirkon kasvatus ja perheasiat, Kirkkohallitus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kymmeniä kymmeniä kirjekuoria

Ja vielä enemmän runoja on tipahdellut kustannusosakeyhtiö Teoksen postiluukusta. Yhdessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa Teos julisti helmikuun alussa uuden Maailmapyörässä-lastenrunokilpailun alkaneeksi. Vielä ehdit mukaan. Sinulla on vielä reilu kuukausi aikaa osallistua kilpailuun, viimeinen osallistumispäivä on 31.5.2021. Kilpailurunojen ja lorujen toivotaan käsittelevän erilaisia katsomuksia ja kulttuureita, niiden kohtaamista lapsen elämysmaailmassa, leikillisyyttä ja monikielisyyttä, joka syntyy kun kohdataan toinen. Runojen ja lorujen toivotaan käsittelevän moniäänisyyttä, joka syntyy kun kohtaa toisen tai kun saa kertoa itsestään toiselle. Kirjoituskilpailu on avoin kaikille yli 16-vuotiaille kirjoittajille. Siihen voi osallistua enintään viidellä suomenkielisellä runolla. Teos julkaisee kilpailun parhaimmistosta kuvitetun lastenrunokirjan Maailmanpyörässä helmikuussa 2022. Lastenrunokirjan tulee kuvittamaan graafinen suunnittelija Elina Warsta, joka viime vuonna

Miten puhua lasten, nuorten ja perheiden kanssa koronaviruksesta?

Koronavirus ja sen ympärillä oleva uutisointi voi herättää lapsissa, nuorissa ja perheissä monenlaisia pelkoja. Pelolla voi olla monia eri sävyjä ja asteita. Pelkäävän lapsen ja nuoren ajatuksia voi sävyttää kokemus uhattuna olemisesta. Pelottavia asioita ajatellessa pelon tunne vahvistuu ja elimistön pelkoreaktiot voimistuvat. Pelkäävän sydän voi tykyttää kiivaasti, hän voi hikoilla tai vatsa voi olla kipeä. Pelokas lapsi voi itkeä, piiloutua tai olla aggressiivinen. Pelko voi purkautua monin eri tavoin. Tällöin lapsi ja nuori kaipaa turvallista aikuista ja läheisyyttä. Vaikka pelko olisi ohimenevää, lasta tai nuorta ei saa jättää pelkonsa kanssa yksin. Pelkäävä lapsi tai nuori kaipaa aikuisen kokemusta ja turvaa tunteiden ilmaisulleen. Jakaessaan vaikean tunteensa vanhempansa kanssa, lapsi ja nuori saa varmuuden siitä, ettei ole hätää, ei ole vaarallista pelätä ja kaikista asioista sekä tunteista voi läheisilleen puhua. On tärkeää, että lapsi ja nuori saa ikätasonsa mukaisia

Katsomuskasvatus on johtamistekoja

Kuvalähde: woodleywonderworks Varhaiskasvatuksen keskeisenä tehtävänä on tukea ja edistää lasten elinikäistä oppimista, yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa jokaisen kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Lisäksi varhaiskasvatuksen tulee tukea jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä varmistaa niitä tukevat olosuhteet ja oppimisympäristöt. On hyvä pysähtyä pohtimaan jääkö näistä jotain toteutumatta, jos katsomuskasvatukselle asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta. Katsomuskasvatuksen johtamisen tulee olla osa varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen kokonaisuutta, jonka avulla nivotaan kielet, kulttuurit ja katsomukset yhteen. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisun monet muodot avartavat yksilöiden ymmärrystä antaen ajattelulle ja oppimiselle rakennuspalikoita, linkittyen osaksi vasun laaja-alaisen osaamisen aluetta. Katsomuskasvatus