Siirry pääsisältöön

Kastetaanko lapsi vai riittääkö siunaus? - Kastewebinaarin herättämiä ajatuksia

Pieni vauva kastemekko päällään.

Osallistuin vähän aikaa sitten pohjoismaiseen webinaariin, jossa pohdittiin kasteen ja lapsen siunaamisen suhdetta. Yhä useammin myös Suomessa vanhemmat miettivät, kastetaanko lapsi vai ei. Syynä tähän voi olla esimerkiksi vanhempien erilainen vakaumus, kuuluminen eri kirkkokuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön ja sen merkitys itselle. 

Usein kastamattomuuden taustalla on vanhempien halu antaa lapselle itse mahdollisuus päättää omasta uskonnostaan, kun hän kasvaa isommaksi. Tämä tulee ilmi myös Suomessa tehdyissä tutkimuksissa. Uskonnonvapauteen kuuluu olennaisesti vapaus liittyä uskonnolliseen yhteisöön, olla sen jäsenenä, vaihtaa tai jättää yhteisö. Siksi on tärkeää, että lapsi saa kasvaessaan riittävästi tietoa oman ratkaisunsa pohjaksi. Lapsen kasvuympäristö ei ole koskaan arvovapaa, vaan vanhemmat ja lähellä olevat ihmiset välittävät lapselle arvoja, kulttuurisia tapoja ja ajattelumalleja myös silloin, kun he eivät tietoisesti halua tehdä valintoja lapsen puolesta. 

Myös kirkkoon kuuluvat vanhemmat voivat päätyä ratkaisuun, etteivät he tuo lasta kastettavaksi. Seurakunta voi kuitenkin olla heille merkittävä ja yhteyttä seurakuntaan toivotaan myös silloin, kun lasta ei kasteta. Tämä on käynyt ilmi mm. Islannissa ja Norjassa tehdyissä kyselyissä ja tutkimuksissa. Niiden mukaan vanhemmat voivat myös kokea arkuutta uskoon liittyvissä asioissa, eivätkä he koe omaa uskoaan riittäväksi tuodakseen lapsen kasteelle. 

Voisiko lapsen siunaaminen olla ratkaisu näihin tilanteisiin?  

Sekä kasteeseen että lapsen siunaamiseen liittyy vahvasti kiitollisuus uudesta elämästä. Lapselle halutaan antaa kaikkea hyvää ja jättää hänet Jumalan syliin, Hänen hoitoonsa. 

Webinaarin puheenvuoroissa korostettiin sitä, etteivät kaste ja lapsen siunaaminen ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja. Lapsen siunaaminen pitää sisällään ajatuksen siitä, että lapsi kastetaan myöhemmin. Siunaaminen ei siis korvaa kastetta tai vähennä sen merkitystä, vaan siunaaminen voidaan ymmärtää kastepolun alkuna. Sen pohja on luomisessa ja siitä kuljetaan kohti lunastusta ja kasteen lahjaa. Kastamaton lapsi voi olla pienestä pitäen aktiivisesti mukana seurakunnan toiminnassa ja kasvaa kohti kastetta. 

Yhä useammin lapsi kastetaan vähän vanhempana esimerkiksi matalan kynnyksen kastepäivässä tai nuori rippikoulun yhteydessä. Tällöin seurakunnan toimintaan ja rippikouluun osallistuminen onkin kasteelle valmistavaa opetusta. Muuttaako tämä ajatus kirkon kasvatuksen ymmärtämistä ja mitä se merkitsee käytännön seurakuntatyössä? Tätä pohditaan mm. Polku-mallin kautta, kun mietitään kastamattoman lapsen ja nuoren polkua ja seurakuntaa hänen rinnallaan. www.evl.fi/polku 

Webinaari haastoi miettimään, voisiko lapsen siunaaminen olla kirkon ja seurakunnan kädenojennus niille vanhemmille, joiden lasta ei jostain syystä kasteta. Heidän ei olisi pakko valita joko kastetta tai ei mitään. Seurakunta voisi näin olla mukana lapsen ja perheen tärkeässä hetkessä. Siunaukseen sisältyisi seurakunnan lupaus kulkea lapsen ja perheen rinnalla polulla kohti kastetta.

Raija Ojell
asiantuntija, varhaiskasvatus
Kirkon kasvatus ja perheasiat, Kirkkohallitus

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toiminta ja työntekijät

Verkostoituminen synnyttää uutta ajattelua

Kun tapaat itsellesi vieraan yhteistyökumppanin ja hän kertoo sinulle uuden näkökulman tuttuun asiaan, kuinka reagoit? Tuntuuko uusi ajatus hämmentävältä tai ehkä jopa väärältä? Vai onko siinä jotain kiinnostavaa? Se, miten suhtaudut uuteen, erilaiseen ajatteluun, vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteistyö uuden ihmisen kanssa muotoutuu.  Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä uudessa näkökulmassa voisi olla kiinnostavaa ja kiehtovaa, varsinkin, jos huomaat näkökulman hieman ärsyttävän sinua.  Saatat huomata, että näkökulma auttaa sinua näkemään itsellesi tutun asian eri tavalla. Parhaimmillaan voi syntyä oivallusta, innostumista ja uuden oppimista. Tätä uuden näkemistä voi viedä vielä askeleen pidemmälle. Voit jakaa ajatuksen ja oivalluksen yhteistyökumppanillesi ja haastaa häntä hänen ajattelussaan. Näin vuorovaikutuksen kautta syntyy yhteisiä oivalluksia ja oppimista. Utelias ja kiinnostunut asenne toisen erilaista ajattelua kohtaan edellyttää luottamusta. Luottamusta taas syntyy s

Seitsemän syytä, miksi seurakuntien kannattaa tehdä sopimuksia perhekeskustoiminnasta

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta aloitti vuoden alussa lounastreffit-toiminnan. Kyse on perinteisestä perhekerhosta, jossa keskiössä on yhdessä ruoan laittaminen sekä vertaistoiminta. Erojakin normitoimintaan löytyy. Kerhoa pitää muutama vapaaehtoinen vanhempi ja työntekijöiden rooli on kerhon tukemisessa. Rahoitus toimintaan mahdollistuu seurakunnan ESR-hankkeen kautta. Isoin poikkeus perustoimintaan kuitenkin on, että kerhoa ei järjestetä seurakunnan tiloissa, vaan kaupungin yhteisessä perheiden kohtaamispaikassa. Jo toiminnan alkumetreillä uudenlainen toiminta on tuottanut monenlaista hyvää. Toimintaa on ollut suunnittelemassa muitakin yhteistyötahoja, ja toimintaan on löytänyt mukaan sellaisiakin perheitä, jotka eivät muuten seurakunnan toimintaan ole löytäneet. Tulevaisuuden linja toiminnassa on ehkä entistä enemmän astuminen pois omista poteroista kohti yhteisiä toimitiloja ja rakenteita.  Seurakunnat ovat osallistuneet lapsi- ja perhepalveluiden yhteensovittamiseen eli LAPEe