Kasvua kaiken ikää

Osallistuin vähän aikaa sitten pohjoismaiseen webinaariin, jossa pohdittiin kasteen ja lapsen siunaamisen suhdetta. Yhä useammin myös Suomessa vanhemmat miettivät, kastetaanko lapsi vai ei. Syynä tähän voi olla esimerkiksi vanhempien erilainen vakaumus, kuuluminen eri kirkkokuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön ja sen merkitys itselle.  Usein kastamattomuuden taustalla on vanhempien halu antaa lapselle itse mahdollisuus päättää omasta uskonnostaan, kun hän kasvaa isommaksi. Tämä tulee ilmi myös Suomessa tehdyissä tutkimuksissa. Uskonnonvapauteen kuuluu olennaisesti vapaus liittyä uskonnolliseen yhteisöön, olla sen jäsenenä, vaihtaa tai jättää yhteisö. Siksi on tärkeää, että lapsi saa kasvaessaan riittävästi tietoa oman ratkaisunsa pohjaksi. Lapsen kasvuympäristö ei ole koskaan arvovapaa, vaan vanhemmat ja lähellä olevat ihmiset välittävät lapselle arvoja, kulttuurisia tapoja ja ajattelumalleja myös silloin, kun he eivät tietoisesti halua tehdä valintoja lapsen puolesta.  Myös k...

Tähän kevääseen ja kesään liittyy monessa perheessä isoja haaveita ja suunnitelmia. Monet odottavat kevät- tai kesähäitä, syntymäpäiviä, ristiäisiä, rippi- ja ylioppilasjuhlia. Näitä kaikkia yhteisöllisiä tapahtumia joudutaan miettimään nyt aivan uudesta näkökulmasta. Monet juhlat siirtyvät tai on jo siirretty syksyyn tai ensi vuoteen. Eräs ryhmä, joka ei voi muuttaa suunnitelmaan ovat vauvaperheet. Koronakevään keskellä iloitaan syntymän ihmeestä päivittäin. Erityisen herkkää tämä aika on esikoistaan odottaville. Vauvan syntymä on aina jännittävä ja unohtumaton kokemus. Millaisia tunteita se herättää nyt, kun synnytysosastotkin ovat poikkeusolojen keskellä. Miten vauvan ensihetkissä rakennetaan nyt levollista varhaista vuorovaikutusta vanhempien ja lapsen välille? Miten puolisot tukevat ja rohkaisevat toisiaan? Kuka valaa luottamusta ja levollisuutta, kun mieli on levoton ja huolissaan? "Herra, sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut....

Kuvitellaanpa seuraavanlainen tilanne: Kastekeskustelussa puhe siirtyy kummeihin. Lapsen vanhemmat hieman epäröiden kertovat, että heillä olisi kaksi hyvää kummiehdokasta, mutta kumpikaan ei kuulu kirkkoon. Pastori yrittää ehdottaa, että josko sukulaisista löytyisi kuitenkin joku kirkkoon kuuluva konfirmoitu, joka voisi ottaa kummin tehtävän vastaan. Tai sitten hän muistaa uuden kokeilun, kummipankin, ja ehdottaa lapselle kummia sitä kautta. Kiusallinen tilanne ei oikein tunnu ratkeavan. Ei voi mitään, mutta edellä kuvatussa tilanteessa välittyy lähes väkisinkin mielikuva kirkosta, jolle vanhempien valinta kummeista ei kelpaa. Kummien valinta on useimmiten hyvin henkilökohtainen asia. Tässä mielessä ajatus kummipankista voi tuntua tylyltä, vaikka hyviäkin kokemuksia löytyy. Taustalla on vilpitön halu ojentaa auttava käsi tilanteessa, jossa kirkon näkökulmasta sopivia kummeja ei löydy. Kirkossa on viime aikoina, ainakin omasta kuplastani katsottuna, keskusteltu kummiudesta paljon...