"Päästä irti. Lopeta." "Sä oot ihan idiootti!" Lasten riitely ja huuto kuuluu suljetun oven läpi. Yrität keskittyä siihen, mitä työkaverisi sanoo videopalaverissa, kirjoittaa ylös sopimaanne ja samanaikaisesti kuunnella, mihin suuntaan lasten riitely menee. Kuulet lähestyviä askeleita ja joku raottaa ovea. Huokaiset syvään, suljet läppärin kameran ja käännyt katsomaan, kuka lapsista on oven takana tällä kertaa. Katsot kelloa ja tajuat, että lasten etäkoulun ruokatunti on jo alkanut. Toissapäiväinen makaronilaatikko ei saa lapsia innostumaan, mutta muutakaan ei ole nyt tarjolla.
Kiität mielessäsi opettajien taidolla ja huolella järjestämiä aamupäivän oppitunteja. Kaksi tuntia tehokasta työskentelyaikaa sinulle. Aamupalat sujuvat sähköposteihin vastatessa, ruokaa laittaessa puhut työpuhelua, koiraa ulkoiluttaessa pidät viikkopalaveria ja päivän ensimmäisessä videopalaverissa tajuat, että olet unohtanut harjata hiuksesi. Lupaat lapsille, että tämä lounastunti on puhelinvapaa ja samassa ryntäät puhumaan työpuhelua, johon on pakko vastata.
Sinua tarvitaan. Työssä osaamisesi ja työpanoksesi on korvaamaton. Sinua tarvitaan etäkoulun mahdollistamisessa, lasten suruissa, kaipuussa ja peloissa. Puolisosi kaipaa omaa tilaa tai läheisyyttä ja samaan aikaan sinä et enää tiedä, mitä sinä kaipaat.
Tiistaina luulet eläväsi keskiviikossa ja odotat viikonloppua kuin kuuta nousevaa. Kun perjantai on tullut, tartut imuriin, peset pyykkiä, suunnittelet seuraavan viikon ruokalistaa ja kuuntelet lasten harmitusta, kun pitää olla kotona koko viikonloppu, eikä saa mennä harrastuksiin tai nähdä kavereita.
Jossain kohtaa tajuat, että tätä pitää jaksaa pidempään kuin kuukauden verran. Mietit, miten ihmeessä voit jaksaa. Katsot somea, joka on täynnä onnellisten ihmisten päivityksiä siitä, mitä kaikkea ennättääkään tehdä, kun ollaan kotona. Toinen toistaan hienompia ruokapöytiä täynnä itsetehtyjä ruokia, kymmenien kilometrien lenkkejä ja huokaat. Avaat uutisotsikot ja näet synkkiä tapahtumia. Mietit, kuinka koko ajan tuntuu siltä, ettet riitä.
Mutta kyllä sinä riität. Sinä huolehdit ja huollat. Sinä laitat mikrolämpimän ruoan pöytään, puutut sisarusten riitoihin, lohdutat ja otat syliin, kun itkettää. Sinä teet työsi niin hyvin kuin se on mahdollista olosuhteet huomioiden. Sinä huolehdit maailman tärkeimmistä ihmisistä, katsot perään ja rakastat.
Vähempikin riittää. Kaikkien vaatteiden ei tarvitse olla koko ajan puhtaita, kodin ei tarvitse olla siisti. Kaikkiin työpuheluihin ei tarvitse vastata, eikä arjessa nähdä hyvää, jos nyt ei jaksa. Sinä saat olla surullinen, vihainen, ärtynyt, iloinen ja riehakas. Saat mökkihöperöityä ja mokailla. Saat kaivata ulos ja omaa aikaa. Sinä saat olla armollisempi itsellesi, sillä sinä riität.
Sari-Annika Pettinen
perheasioiden ja perheneuvonnan johtava asiantuntija
Kirkon kasvatus ja perheasiat
Kuva: Yhteisvastuu.fi
Yhteisvastuukeräyksen 2020 kampanjan yhteistyökumppaneiden matalan kynnyksen tukimuodot vanhemmuuden tukeen löydät täältä.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Pelastakaa Lapset ry
Kommentit
Lähetä kommentti