Siirry pääsisältöön

Kerrotaan Suomi yhteen

Pieni tyttö värikästä seinää vasten

Elli ja Allu leikkivät sisällä kotona, mutta sitten leikit loppuvat. "Tylsää, mitäs nyt tehdään?" Äiti ei keksi. Hän tekee töitä tietokoneella. Isäkään ei ehdi, kun sillä on kännykkänsä kanssa kiireitä. 

Kun toinen kertoo ja toinen kuuntelee, aaltoilee kohtaaminen heidän välissään. Myös kriisin hetkellä on otollista ja hyödyllistä kertoa tai saduttaa, kuunnella sitä mitä toinen haluaa kertoa juuri tänään, näillä sanoin.  Muuttuneen arkiympäristön keskellä aikuisen tehtävänä on rakentaa lapsen elämään turvallisuutta, jäsennystä ja mahdollisuuksia. Lapsi tarvitsee toimintaa, joissa jakaa ajatuksiaan hänelle tyypillisellä tavalla.

Lapset kertojina
Muuttuneessa tilanteessa on arvokasta vaalia erityisesti niiden lasten kohtaamista, joita ei saavuteta  youtube-videoin, jotka eivät ymmärrä suomea, joilla on oppimisen haasteita tai kaikkea tätä yhdessä. Kuinka turvallisuuden ja hyvän elämän oikeudet turvattaisiin heidänkin osaltaan? Myös oikeudet kertoa ajatuksiaan ja kokemuksiaan?

Saduttaminen avaa lapsen tapaa jäsentää todellisuutta ympärillään. Lapsen ajatukset kirjataan ylös juuri sellaisena kuin ne kerrottiin. Tarinaa ei arvioida, eikä siitä tehdä pitkälle vietyjä tulkintoja. Saduttaminen on suomalainen innovaatio, jonka on keksinyt VTT Monika Riihelä. Menetelmää on edelleen kehittänyt KT Liisa Karlsson.  Saduttamisen pikaohje menee näin:

  1. Kerro satu, tarina tai juttu.
  2. Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerroit.
  3. Lopuksi luen tarinasi. Halutessa voit muuttaa sitä tai korjata mikäli haluat.
  4. Muistan kysyä luvan, jos luen tarinan toisaalla tai julkaisen sen.

Kerrotun sadun tai tarinan voi myös tanssia, soittaa, esittää varjo-, pöytä- tai nukketeatterin keinoin, maalata tai tekemällä esinekoosteen, ryhmälausua, jumpata, liikkeellistää, siis ihan miten vain. Voitaisiinko ajatella, että sellainen toiminta mahdollistaisi myös henkisyyden ilmentymisen tässä ja nyt.

Viikon tarina
Kirkkohallitus tuottaa kerran viikossa ihka uuden, aiemmin julkaisemattoman Viikon tarinan, joka saattelee lapsia kysymysten äärelle.  Tarinan jälkeen lapsen on helpompi koota tilannekuvaa elämästään ja toiveistaan. Ensimmäisen tarinan on kirjoittanut piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala.

"Näettekö, metsä on täynnä ihmeellisiä aarteita, lahjoja. Ilmakin, jota hengitämme, on puiden tuottamaa happea." Lapset vetävät ilmaa keuhkoihinsa. "Otamme metsän happea mukaamme", he sanovat.

Halutessaan tarinoita voi hyödyntää myös katsomuskasvatusyhteistyössä, varhaiskasvatus- ja perhetoiminnassa tai vaikkapa kotona yhteisen toiminnan äärellä oman lapsen kanssa.

Seuraavat Viikon tarinat ovat kirjoittaneet:

Eriikka Jankko, Katri Suhonen, Elina Hellqvist, Stiven Naatus, Osmo Vartiainen ja Kirsi Erkama.

>> Viikon tarinan voi nähdä tästä linkistä

Kerrotaan Suomi yhteen!                                                                                                                                                     
Ilkka Tahvanainen
varhaiskasvatuksen asiantuntija
Kirkkohallitus


Kuva: Jeremy McKnight / Unplash

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toiminta ja työntekijät

Verkostoituminen synnyttää uutta ajattelua

Kun tapaat itsellesi vieraan yhteistyökumppanin ja hän kertoo sinulle uuden näkökulman tuttuun asiaan, kuinka reagoit? Tuntuuko uusi ajatus hämmentävältä tai ehkä jopa väärältä? Vai onko siinä jotain kiinnostavaa? Se, miten suhtaudut uuteen, erilaiseen ajatteluun, vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteistyö uuden ihmisen kanssa muotoutuu.  Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä uudessa näkökulmassa voisi olla kiinnostavaa ja kiehtovaa, varsinkin, jos huomaat näkökulman hieman ärsyttävän sinua.  Saatat huomata, että näkökulma auttaa sinua näkemään itsellesi tutun asian eri tavalla. Parhaimmillaan voi syntyä oivallusta, innostumista ja uuden oppimista. Tätä uuden näkemistä voi viedä vielä askeleen pidemmälle. Voit jakaa ajatuksen ja oivalluksen yhteistyökumppanillesi ja haastaa häntä hänen ajattelussaan. Näin vuorovaikutuksen kautta syntyy yhteisiä oivalluksia ja oppimista. Utelias ja kiinnostunut asenne toisen erilaista ajattelua kohtaan edellyttää luottamusta. Luottamusta taas syntyy s

Seitsemän syytä, miksi seurakuntien kannattaa tehdä sopimuksia perhekeskustoiminnasta

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta aloitti vuoden alussa lounastreffit-toiminnan. Kyse on perinteisestä perhekerhosta, jossa keskiössä on yhdessä ruoan laittaminen sekä vertaistoiminta. Erojakin normitoimintaan löytyy. Kerhoa pitää muutama vapaaehtoinen vanhempi ja työntekijöiden rooli on kerhon tukemisessa. Rahoitus toimintaan mahdollistuu seurakunnan ESR-hankkeen kautta. Isoin poikkeus perustoimintaan kuitenkin on, että kerhoa ei järjestetä seurakunnan tiloissa, vaan kaupungin yhteisessä perheiden kohtaamispaikassa. Jo toiminnan alkumetreillä uudenlainen toiminta on tuottanut monenlaista hyvää. Toimintaa on ollut suunnittelemassa muitakin yhteistyötahoja, ja toimintaan on löytänyt mukaan sellaisiakin perheitä, jotka eivät muuten seurakunnan toimintaan ole löytäneet. Tulevaisuuden linja toiminnassa on ehkä entistä enemmän astuminen pois omista poteroista kohti yhteisiä toimitiloja ja rakenteita.  Seurakunnat ovat osallistuneet lapsi- ja perhepalveluiden yhteensovittamiseen eli LAPEe