Siirry pääsisältöön

Kerrotaan Suomi yhteen

Pieni tyttö värikästä seinää vasten

Elli ja Allu leikkivät sisällä kotona, mutta sitten leikit loppuvat. "Tylsää, mitäs nyt tehdään?" Äiti ei keksi. Hän tekee töitä tietokoneella. Isäkään ei ehdi, kun sillä on kännykkänsä kanssa kiireitä. 

Kun toinen kertoo ja toinen kuuntelee, aaltoilee kohtaaminen heidän välissään. Myös kriisin hetkellä on otollista ja hyödyllistä kertoa tai saduttaa, kuunnella sitä mitä toinen haluaa kertoa juuri tänään, näillä sanoin.  Muuttuneen arkiympäristön keskellä aikuisen tehtävänä on rakentaa lapsen elämään turvallisuutta, jäsennystä ja mahdollisuuksia. Lapsi tarvitsee toimintaa, joissa jakaa ajatuksiaan hänelle tyypillisellä tavalla.

Lapset kertojina
Muuttuneessa tilanteessa on arvokasta vaalia erityisesti niiden lasten kohtaamista, joita ei saavuteta  youtube-videoin, jotka eivät ymmärrä suomea, joilla on oppimisen haasteita tai kaikkea tätä yhdessä. Kuinka turvallisuuden ja hyvän elämän oikeudet turvattaisiin heidänkin osaltaan? Myös oikeudet kertoa ajatuksiaan ja kokemuksiaan?

Saduttaminen avaa lapsen tapaa jäsentää todellisuutta ympärillään. Lapsen ajatukset kirjataan ylös juuri sellaisena kuin ne kerrottiin. Tarinaa ei arvioida, eikä siitä tehdä pitkälle vietyjä tulkintoja. Saduttaminen on suomalainen innovaatio, jonka on keksinyt VTT Monika Riihelä. Menetelmää on edelleen kehittänyt KT Liisa Karlsson.  Saduttamisen pikaohje menee näin:

  1. Kerro satu, tarina tai juttu.
  2. Kirjaan sen juuri niin kuin sen minulle kerroit.
  3. Lopuksi luen tarinasi. Halutessa voit muuttaa sitä tai korjata mikäli haluat.
  4. Muistan kysyä luvan, jos luen tarinan toisaalla tai julkaisen sen.

Kerrotun sadun tai tarinan voi myös tanssia, soittaa, esittää varjo-, pöytä- tai nukketeatterin keinoin, maalata tai tekemällä esinekoosteen, ryhmälausua, jumpata, liikkeellistää, siis ihan miten vain. Voitaisiinko ajatella, että sellainen toiminta mahdollistaisi myös henkisyyden ilmentymisen tässä ja nyt.

Viikon tarina
Kirkkohallitus tuottaa kerran viikossa ihka uuden, aiemmin julkaisemattoman Viikon tarinan, joka saattelee lapsia kysymysten äärelle.  Tarinan jälkeen lapsen on helpompi koota tilannekuvaa elämästään ja toiveistaan. Ensimmäisen tarinan on kirjoittanut piispainkokouksen teologinen sihteeri Anna-Kaisa Inkala.

"Näettekö, metsä on täynnä ihmeellisiä aarteita, lahjoja. Ilmakin, jota hengitämme, on puiden tuottamaa happea." Lapset vetävät ilmaa keuhkoihinsa. "Otamme metsän happea mukaamme", he sanovat.

Halutessaan tarinoita voi hyödyntää myös katsomuskasvatusyhteistyössä, varhaiskasvatus- ja perhetoiminnassa tai vaikkapa kotona yhteisen toiminnan äärellä oman lapsen kanssa.

Seuraavat Viikon tarinat ovat kirjoittaneet:

Eriikka Jankko, Katri Suhonen, Elina Hellqvist, Stiven Naatus, Osmo Vartiainen ja Kirsi Erkama.

>> Viikon tarinan voi nähdä tästä linkistä

Kerrotaan Suomi yhteen!                                                                                                                                                     
Ilkka Tahvanainen
varhaiskasvatuksen asiantuntija
Kirkkohallitus


Kuva: Jeremy McKnight / Unplash

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Perhe kotikaranteenissa – kuusi ohjetta, jotka auttavat parisuhdetta paineen keskellä

Koronaviruksen vastainen taistelu on edennyt eristämisvaiheeseen. Viruksen voittamiseksi ihmisiä on kehotettu vetäytymään koteihinsa ja pysymään siellä. Turvapaikan sijasta koti voi kuitenkin alkaa tuntua vankilalta, jos siellä on pakko olla.

Viikkokausien karanteeni käy kenen tahansa hermoille ja normaaliolojen ristiriidat voivat hautua uusiin mittasuhteisiin. Perheen aikuisten ensimmäiset päivät menevät käytännön ongelmien ratkomiseen ja tsemppihengen luomiseen lapsille ja nuorille. Aikuisen oma jaksaminen saattaa samalla olla lujilla. Käsillä oleva tilanne on kaikilla ennenkokematon ja ennakoimaton.

Kuinka parisuhdekumppanit pystyvät säilyttämään keskinäisen solidaarisuutensa poikkeusoloissa? Seuraavassa muutama ohjenuora tulevien viikkojen varalle:

1) Älä yritä suojella toista omilta peloiltasi vaan jakakaa, mikä ahdistaa. Miettikää yhdessä mikä on realistista ja mikä nousee yleisestä epävarmuudesta. Mitä enemmän jaatte pelkoja ja epävarmuutta keskenänne, sitä vähemmän pinnan alle…

Miten puhua lasten, nuorten ja perheiden kanssa koronaviruksesta?

Koronavirus ja sen ympärillä oleva uutisointi voi herättää lapsissa, nuorissa ja perheissä monenlaisia pelkoja.

Pelolla voi olla monia eri sävyjä ja asteita. Pelkäävän lapsen ja nuoren ajatuksia voi sävyttää kokemus uhattuna olemisesta. Pelottavia asioita ajatellessa pelon tunne vahvistuu ja elimistön pelkoreaktiot voimistuvat. Pelkäävän sydän voi tykyttää kiivaasti, hän voi hikoilla tai vatsa voi olla kipeä. Pelokas lapsi voi itkeä, piiloutua tai olla aggressiivinen. Pelko voi purkautua monin eri tavoin. Tällöin lapsi ja nuori kaipaa turvallista aikuista ja läheisyyttä. Vaikka pelko olisi ohimenevää, lasta tai nuorta ei saa jättää pelkonsa kanssa yksin.

Pelkäävä lapsi tai nuori kaipaa aikuisen kokemusta ja turvaa tunteiden ilmaisulleen. Jakaessaan vaikean tunteensa vanhempansa kanssa, lapsi ja nuori saa varmuuden siitä, ettei ole hätää, ei ole vaarallista pelätä ja kaikista asioista sekä tunteista voi läheisilleen puhua.

On tärkeää, että lapsi ja nuori saa ikätasonsa mukaisia vastau…

Nämä asiat ovat auttaneet meidän perhettämme, kun olemme olleet karanteenissa

Lapsemme sairauden takia olimme vuosia tilanteessa, jossa jokainen tavallinen flunssa vei lapsemme sairaalahoitoon. Käytännössä se tarkoitti sitä, että olimme ajoittain eristyksissä, jotta pystyimme varjelemaan lastamme. Poikkeustilanteesta tuli perheemme normaali arki ja opimme myös asioita, jotka auttoivat meitä jaksamaan ja elämään hyvää elämää.

1. Pidä huolta itsestäsi

Tee asioita, jotka lisäävät hyvää oloasi. Lue hetki kirjaa, mene metsälenkille, katso ohjelmaa tai tee kotijoogaa. Kaikki sinun hyvinvointiasi lisäävät asiat auttavat myös perhettänne.

2. Salli perheenjäsenillesi erilaiset tavat sopeutua tilanteeseen

Kun arki muuttuu yhtäkkiä toisenlaiseksi ja tulevaisuus on epävarma ja huolettaa, jokaisella meistä on erilaisia keinoja sopeutua tilanteeseen. Yksi kaipaa läheisyyttä, toinen puhetta ja kolmas haluaa toimia. Salli jokaiselle perheenjäsenelle erilaiset tavat käsitellä asiaa.

3. Kaikki tunteet ovat sallittuja

Uudenlainen tilanne herättää meissä kaikissa tunteita. Kaikenlai…