Siirry pääsisältöön

Koulu kasvattaa hyviä ihmisiä


Koulun ulko-ovi aukeaa 190 aamuna vuodessa, kun moninainen joukko lapsia ja nuoria käy peruskoulua. Siellä on koko yhteiskunta pienoiskoossa. Jokaisen koulurepun pohjalta löytyy jotain evästä, enkä tarkoita nyt voileipiä. Oman perheen arvot ja katsomukset, kriisit ja kokemukset seuraavat kouluun. Niitä ei riisuta ulkotakin mukana naulakkoon.

Koulun tehtävänä on opettaa ja kasvattaa. Kasvatustehtävässään koulu tarvitsee kotien yhteistyötä ja koko kylän tai kaupunginosan toimijoita. Nykyiset opetussuunnitelmat velvoittavatkin koulun laajaan yhteistyöhön. Opettajat eivät kaipaa työnsä arvostelijoita vaan sen mahdollistajia, varsinkin silloin kun resurssit on vedetty tiukoille ja oppilaiden hyvinvointi horjuu.

Seurakunta on yksi koulun paikallinen voimavara. Ei vain kriisissä ja surussa vaan myös koulun kiireisessä arjessa, kun tarvitaan aikuista läsnäoloa ja kuuntelijaa. Osaavat nuorisotyöntekijät ryhmäyttävät luokkia ja järjestävät kerhotoimintaa, diakoniatyöntekijä voi tarjota tukea ja taloudellista ensiapua oppilaan perheelle, pappien kanssa saa keskustella kaikesta taivaan ja maan välillä ja kanttori voi rikastuttaa koulun musiikkikasvatusta. Kirkon jäsenyyttä ei kysellä eikä uskontoa harjoiteta muulloin kuin niissä tilaisuuksissa, joihin koulu järjestää mielekkään uskonnottoman vaihtoehdon.

Mielestäni kouluyhteistyö on parhaimmillaan silloin, kun se on moniammatillista kunnan ja seurakunnan yhdessä sopimaa toimintaa, johon kutsutaan mukaan myös muita alueen toimijoita unohtamatta vähemmistökirkkoja ja -uskontoja. Kyllä yhteistyö sujuu, kun tiedostamme ettei koulun tehtävänä ole kasvattaa hyviä kristittyjä tai hyviä muslimeja vaan hyviä ihmisiä.

Tuula Vinko 
kouluyhteistyön asiantuntija 


Vieraile Koulu ja kirkko -sivustollamme, jossa on vinkkejä ja inspiraatiota koulun ja seurakunnan väliseen yhteistyöhön.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Katsomuskasvatus on johtamistekoja

Kuvalähde: woodleywonderworks Varhaiskasvatuksen keskeisenä tehtävänä on tukea ja edistää lasten elinikäistä oppimista, yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa jokaisen kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Lisäksi varhaiskasvatuksen tulee tukea jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä varmistaa niitä tukevat olosuhteet ja oppimisympäristöt. On hyvä pysähtyä pohtimaan jääkö näistä jotain toteutumatta, jos katsomuskasvatukselle asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta. Katsomuskasvatuksen johtamisen tulee olla osa varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen kokonaisuutta, jonka avulla nivotaan kielet, kulttuurit ja katsomukset yhteen. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisun monet muodot avartavat yksilöiden ymmärrystä antaen ajattelulle ja oppimiselle rakennuspalikoita, linkittyen osaksi vasun laaja-alaisen osaamisen aluetta. Katsomuskasva...

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toimi...

Yhteistyö arvossa arvaamattomassa

Seurakuntien vahvuutena ovat laadukkaat, kiireettömät kohtaamiset sekä ihmisten keskinäisen kohtaamisen mahdollistaminen ja sen kautta yhteisöllisyyden ja osallisuuden kokeminen. Viime keväänä seurakunnat joutuivat miettimään toimintaansa uudelleen, kun korona esti perinteisen kohtaamisen tavat. Tässä toimintaympäristön rajussa muutoksessa seurakuntien jo olemassa olevat toimivat verkostot alueen muiden toimijoiden kanssa olivat ensiarvoisen tärkeitä. Tilanteessa, jossa kaikki toiminta jouduttiin miettimään uudestaan, ja jossa alueen asukkaat olivat uudenlaisten tuen tarpeiden äärelle, eri toimijoiden välinen yhteistyö tehosti ja edisti alueen asukkaiden hyvinvointia. Esimerkkinä yhteisestä, onnistuneesta toiminnasta olivat eri toimijoiden kanssa organisoidut puhelinsoitot lapsiperheille tai ikäihmisille.   Edellisen hallituskauden aikana tuettiin maakunnallista lapsi- ja perhepalveluiden yhteensovittamista osana lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa (LAPE). Nykyisen halli...