Kasvua kaiken ikää

Julkaisemme blogissamme kokeneen vaellusriparien vetäjän, kontiolahtelaisen Ilpo Saarelaisen tekstin juuri päättyneeltä vaellusriparilta Urho Kekkosen kansallispuistosta Lapista. Korona-aikana vaellusriparit ovat nousseet entistäkin isompaan rooliin ja arvoon. Ne antavat nuorille unohtumattomia elämyksiä ja luovat erityisen ympäristön rippikoulun leirijaksolle. Kuva: Anteripäillä Oli vuorossa 27. peräkkäinen vaellusripari Kontiolahdelta Saariselän itäosiin 24.-31.7.2021. Toki jo 80-luvulla tuli retkeiltyä Kerimäen nuorten kanssa samoilla tantereilla. Ajoin bussin Aittajärvelle lauantai-illaksi. Tie oli paremmassa kunnossa kuin miesmuistiin. Olen sitä sentään yli 30 vuotta kulkenut. Siitä bussilta nuoriso Suomujoen rantaan telttoja kokoilemaan ja pöperöä tekemään. Aamulla ripariryhmä lähti Sotavaaranojalle yöksi. Sieltä Pikkuluiron kautta Luirolle, jossa he olivat pari yötä, käyden Sokostilla. Paluumatka Sarviojan kautta Kaarnepään yli Aittajärvelle. Kuva: "Porot" elpyvät Kes

Osallistuin vähän aikaa sitten pohjoismaiseen webinaariin, jossa pohdittiin kasteen ja lapsen siunaamisen suhdetta. Yhä useammin myös Suomessa vanhemmat miettivät, kastetaanko lapsi vai ei. Syynä tähän voi olla esimerkiksi vanhempien erilainen vakaumus, kuuluminen eri kirkkokuntaan tai uskonnolliseen yhteisöön ja sen merkitys itselle.  Usein kastamattomuuden taustalla on vanhempien halu antaa lapselle itse mahdollisuus päättää omasta uskonnostaan, kun hän kasvaa isommaksi. Tämä tulee ilmi myös Suomessa tehdyissä tutkimuksissa. Uskonnonvapauteen kuuluu olennaisesti vapaus liittyä uskonnolliseen yhteisöön, olla sen jäsenenä, vaihtaa tai jättää yhteisö. Siksi on tärkeää, että lapsi saa kasvaessaan riittävästi tietoa oman ratkaisunsa pohjaksi. Lapsen kasvuympäristö ei ole koskaan arvovapaa, vaan vanhemmat ja lähellä olevat ihmiset välittävät lapselle arvoja, kulttuurisia tapoja ja ajattelumalleja myös silloin, kun he eivät tietoisesti halua tehdä valintoja lapsen puolesta.  Myös kirkkoon k

Ja vielä enemmän runoja on tipahdellut kustannusosakeyhtiö Teoksen postiluukusta. Yhdessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kanssa Teos julisti helmikuun alussa uuden Maailmapyörässä-lastenrunokilpailun alkaneeksi. Vielä ehdit mukaan. Sinulla on vielä reilu kuukausi aikaa osallistua kilpailuun, viimeinen osallistumispäivä on 31.5.2021. Kilpailurunojen ja lorujen toivotaan käsittelevän erilaisia katsomuksia ja kulttuureita, niiden kohtaamista lapsen elämysmaailmassa, leikillisyyttä ja monikielisyyttä, joka syntyy kun kohdataan toinen. Runojen ja lorujen toivotaan käsittelevän moniäänisyyttä, joka syntyy kun kohtaa toisen tai kun saa kertoa itsestään toiselle. Kirjoituskilpailu on avoin kaikille yli 16-vuotiaille kirjoittajille. Siihen voi osallistua enintään viidellä suomenkielisellä runolla. Teos julkaisee kilpailun parhaimmistosta kuvitetun lastenrunokirjan Maailmanpyörässä helmikuussa 2022. Lastenrunokirjan tulee kuvittamaan graafinen suunnittelija Elina Warsta, joka viime vuonna

Mitä tapahtuu, kun toisilleen tuntemattomat kirkkokuplan ulkopuoliset ihmiset keskustelevat Raamatun teksteistä? Syntyykö uutta ajattelua ja rakentavaa dialogia? Innostaako Raamattu keskustelemaan? Olen käymässä koulutusta, johon kuuluu keskustelu Raamatun teksteistä muiden kuin kirkon työntekijöiden kanssa, ja mietin, kuinka se olisi järkevintä toteuttaa etäkohtaamisten aikana. Olin osallistunut aiemmin Erätauko-keskusteluun etänä ja kokemus siitä oli erittäin myönteinen. Päätin hyödyntää Erätauko-menetelmän perusasioita ja järjestää Raamattu-dialogin.  Soitin neljälle kolme-nelikymppiselle ystävälleni ja kysyin heitä mukaan keskusteluun. He suostuivat mielellään. Lupasin laittaa heille ennen dialogia joitakin kohtia Raamatusta etukäteen luettavaksi. Valikoin tekstejä, joista osa oli tutumpia ja osa vieraampia. Saateviestiin laitoin lukuohjeet: ”Pohdi lukiessasi, mitä ajatuksia, tunteita ja mielleyhtymiä sinussa herää. Mieti, puhutteleeko jokin teksti sinua vai ei. Tämän pohjalta käy

kuva: Lasten ja nuorten keskus Valtakunnallisen Harrastamisen Suomen mallin pilotointi kunnissa on käynnistynyt. Kyseessä on valtakunnan hallituksen yksi tärkeimmistä lasten ja nuorten tasa-arvoa edistävistä hankkeista, sillä ideana on tarjota kaikille koululaisille vähintään yksi mielekäs harrastus. Mallia ei ole tehty vain niille, jotka eivät harrasta, vaan aivan kaikille koululaisille. Harrastamisen kynnystä madaltaa myös se, että Suomen mallin tarjonta rakennetaan koulupäivän yhteyteen ja koulun tiloihin tai niiden välittömään läheisyyteen. Vaikka kyse on siis opetussuunnitelman ulkopuolisesta toiminnasta, harrastukseen osallistuminen tehdään lapsille ja heidän perheilleen mahdollisimman helpoksi.  Suomen malli käynnistyy koulujen arjessa ensi lukuvuoden alussa ja ensimmäisessä vaiheessa 112 kuntaa pilotoi maksutonta harrastustoimintaa koulupäivän yhteydessä. Suomen mallin toisen vaiheen hakukierros kunnille on juuri käynnistynyt ja se on auki 15.3.-15.4. Suomen malliin hakevat si

Kuvalähde: woodleywonderworks Varhaiskasvatuksen keskeisenä tehtävänä on tukea ja edistää lasten elinikäistä oppimista, yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa jokaisen kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Lisäksi varhaiskasvatuksen tulee tukea jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä varmistaa niitä tukevat olosuhteet ja oppimisympäristöt. On hyvä pysähtyä pohtimaan jääkö näistä jotain toteutumatta, jos katsomuskasvatukselle asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta. Katsomuskasvatuksen johtamisen tulee olla osa varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen kokonaisuutta, jonka avulla nivotaan kielet, kulttuurit ja katsomukset yhteen. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisun monet muodot avartavat yksilöiden ymmärrystä antaen ajattelulle ja oppimiselle rakennuspalikoita, linkittyen osaksi vasun laaja-alaisen osaamisen aluetta. Katsomuskasvatus