Siirry pääsisältöön

Tarinoita tuntureilta - Kontiolahden vaellusripari Lapissa

Julkaisemme blogissamme kokeneen vaellusriparien vetäjän, kontiolahtelaisen Ilpo Saarelaisen tekstin juuri päättyneeltä vaellusriparilta Urho Kekkosen kansallispuistosta Lapista. Korona-aikana vaellusriparit ovat nousseet entistäkin isompaan rooliin ja arvoon. Ne antavat nuorille unohtumattomia elämyksiä ja luovat erityisen ympäristön rippikoulun leirijaksolle.

Rippikoulunuoria rinkkoineen vaelluksen tauolla tunturin rinteellä.
Kuva: Anteripäillä

Oli vuorossa 27. peräkkäinen vaellusripari Kontiolahdelta Saariselän itäosiin 24.-31.7.2021. Toki jo 80-luvulla tuli retkeiltyä Kerimäen nuorten kanssa samoilla tantereilla.

Ajoin bussin Aittajärvelle lauantai-illaksi. Tie oli paremmassa kunnossa kuin miesmuistiin. Olen sitä sentään yli 30 vuotta kulkenut. Siitä bussilta nuoriso Suomujoen rantaan telttoja kokoilemaan ja pöperöä tekemään.

Aamulla ripariryhmä lähti Sotavaaranojalle yöksi. Sieltä Pikkuluiron kautta Luirolle, jossa he olivat pari yötä, käyden Sokostilla. Paluumatka Sarviojan kautta Kaarnepään yli Aittajärvelle.

Vaellusriparin isosia tauolla autiotuvan nuotiopaikalla Lapissa.
Kuva: "Porot" elpyvät Keskon kämpällä

Minulla oli vanhaan tapaan vaeltajaryhmä (ns. porot), jossa lisäkseni 13 nuorta. Eka päivänä läpyttelimme Kaarnepään yli Sarviojalle, jossa otettiin evästä ja jatkettiin matkaa Ukselmakurun ja Pirunportin kautta Muorravaarakkaan. Ilta oli sateinen, kastuimme ja yökin oli harvinaisen kylmä, lienee ollut 4-5 astetta lämpimän puolella. Seuraavana päivänä siitä lyhyt heitto Keskon kämpälle. Siellä sauna, elpymistä, letunpaistoa ja rötväilyä. Sarviojalla oli uusi paskahuussi kuten Luirollakin (kaksin kappalein). Hämmentävää miten hienoissa oloissa joutuu retkeilijä nykyään tarpeillaan käymään. On hienommat fasiliteetit kuin minun lapsuudessani ja nuoruudessani kotioloissa.

Seuraavana päivänä läpyttelimme Anterinpäitä pitkin Muorran latvoille Sokostin taakse yöksi. Illalla tuli jytäkkä ukkonen päälle ja hetken jo mietimme mitenkähän teltat kestävät. Ukkosen jälkeen näimme sitten hienot sateenkaaret. Tämä Muorravaarakanjoen latva on minulle yksi mieleinen paikka. Kokee olevansa erämaassa tuntureitten takana. Sitten aivan lähellä Sokostin takana onkin jo sellainen kirkonkylä että oksat pois...

Sateenkaari Lapissa tunturien yllä.
Kuva: Sateenkaaren päässä on aarre - ja lupaus!

Keskiviikkona nousimme umpisumussa Sokostille Muorran latvoilta. Puolen päivän aikaan ilma selkeni ja Luiro välkkyi edessämme. Laskeuduimme Luirolle, jossa vietimme yhteisen illan riparilaisten kanssa.

Torstaina lädimme jo yhdeksän tienoossa läpyttelemään kohti Lupukkapäitä. Lupukoiden satulassa virtaavan pienen purosen varella teimme ruoat ja jatkoimme sitten tuntureitten päitä pitkin kohti Peurapäätä. Oli jo ilta kun laskeuduimme Peurapäältä Porttikoskelle. Matkaa tuli liki 30 km ja nuorisolta alkoi olla päivän eväät syöty. Rötväily Porttikosken nuotiopaikalla palautti kuitenkin elämänhalun ja päivä todettiin olleen "ihan yes". 

Vaellusriparin nuoria vaeltamassa sakeassa sumussa tunturin rinteellä.
Kuva: Kohti Sokostia

Kulku Luirolta Porttikoskelle ei ole matkana mikään pitkä, mutta jo Lupukoille kulkeminen on monenlaisen kierittelyn päässä. Päitä pitkin kulkiessa on hienoa maisemaa ja maastoa, välillä taas kivikkoa, nousua, laskua, vaivaiskoivikko sun muuta. Peurapäältä laskukin Porttikoskelle on väsyneelle ihan kylläkseen. Toki olemme tuon matkan vuosien saatossa kulkeneet monet kerran - nuoriso vain vaihtuu.

Perjantaiaamuna vielä jolkottelimme kolmessa tunnissa Porttikoskelta Aittajärvelle. Reissu oli jälleen kerran paketissa.

Vaellusriparin nuoria tunturilammen rannalla.
Kuva: Jossakin Lupukoitten takana

Mietin sitä, miten vuosikymmenien satossa nuorison kunto on jonkin verran rapistunut. Toki niin on varmaan käynyt itsellekin! 30 vuotta sitten sen ajan nuorille tämä matka ei ollut mitään. Kamppeet olivat vaatimattomia, mutta oli totuttu kävelemään, liikkumaan ja tulemaan toimeen luonnossa. Nyt on näitä härpäkkeitä, joiden parissa vapaa-aika menee, eikä ole tarvetta pyöräillä tai kävellä kaverin luokse kun hänet saa 24/7 kiinni somessa. Muutoin nuoriso on yhtä kivaa vaellusseuraa. Hienoja tyyppejä, hyviä juttuja, hymyä, ystävällisiä sanoja, tarinoita. Sitä kokee itsekin olevansa yhä nuori.

Nuoret konfirmoitiin tänään Kontiolahden kirkossa - monta kokemusta rikkaampana - ja toivottavasti Lapin ikävä sydämissään...

Teksti ja kuvat:
Ilpo Saarelainen, Kontiolahti
vaellusripari.com

Tunturimaisemaa.
Kuva: Kuotmuttipäiltä kohti Kaarnepäätä ja Sarvijokea

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Katsomuskasvatus on johtamistekoja

Kuvalähde: woodleywonderworks Varhaiskasvatuksen keskeisenä tehtävänä on tukea ja edistää lasten elinikäistä oppimista, yhdenvertaisuutta ja sukupuolten tasa-arvoa sekä antaa valmiuksia ymmärtää ja kunnioittaa jokaisen kulttuurista, uskonnollista ja katsomuksellista taustaa. Lisäksi varhaiskasvatuksen tulee tukea jokaisen lapsen iän ja kehityksen mukaista kokonaisvaltaista kasvua, kehitystä, terveyttä ja hyvinvointia sekä varmistaa niitä tukevat olosuhteet ja oppimisympäristöt. On hyvä pysähtyä pohtimaan jääkö näistä jotain toteutumatta, jos katsomuskasvatukselle asetetut tavoitteet jäävät toteutumatta. Katsomuskasvatuksen johtamisen tulee olla osa varhaiskasvatuksen pedagogisen johtamisen kokonaisuutta, jonka avulla nivotaan kielet, kulttuurit ja katsomukset yhteen. Kulttuurinen osaaminen, vuorovaikutus ja ilmaisun monet muodot avartavat yksilöiden ymmärrystä antaen ajattelulle ja oppimiselle rakennuspalikoita, linkittyen osaksi vasun laaja-alaisen osaamisen aluetta. Katsomuskasva...

Perhe kotikaranteenissa – kuusi ohjetta, jotka auttavat parisuhdetta paineen keskellä

Koronaviruksen vastainen taistelu on edennyt eristämisvaiheeseen. Viruksen voittamiseksi ihmisiä on kehotettu vetäytymään koteihinsa ja pysymään siellä. Turvapaikan sijasta koti voi kuitenkin alkaa tuntua vankilalta, jos siellä on pakko olla. Viikkokausien karanteeni käy kenen tahansa hermoille ja normaaliolojen ristiriidat voivat hautua uusiin mittasuhteisiin. Perheen aikuisten ensimmäiset päivät menevät käytännön ongelmien ratkomiseen ja tsemppihengen luomiseen lapsille ja nuorille. Aikuisen oma jaksaminen saattaa samalla olla lujilla. Käsillä oleva tilanne on kaikilla ennenkokematon ja ennakoimaton. Kuinka parisuhdekumppanit pystyvät säilyttämään keskinäisen solidaarisuutensa poikkeusoloissa? Seuraavassa muutama ohjenuora tulevien viikkojen varalle: 1) Älä yritä suojella toista omilta peloiltasi vaan jakakaa, mikä ahdistaa. Miettikää yhdessä mikä on realistista ja mikä nousee yleisestä epävarmuudesta. Mitä enemmän jaatte pelkoja ja epävarmuutta keskenänne, sitä vähemmän pi...

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toimi...