Millainen kokemus rippikoulu on sateenkaarinuorille?

Vuodesta 2019 alkaen nuorilta on pyydetty palautetta rippikoulusta itsearviointilomakkeen kautta. Teen seuraavassa joitain nostoja itsearviointikyselystä, jotka avaavat sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten rippikoulukokemusta.

Itsearviointikyselyssä on neljä vaihtoehtoa sukupuoleksi: tyttö, poika, muu ja en halua kertoa. Poimimalla vastauksista kaksi viimeistä kategoriaa voidaan saada tietoa siitä, miten sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret kokevat rippikoulun.

Sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten rippikoulukokemusta ovat tutkineet myös Jouko Porkka ja Jari Pulkkinen, jotka pitivät aiheesta esitelmän Teologian ja uskonnontutkimuksen päivillä 2020.

Vuonna 2019 itsearviointikyselyyn vastasi 12 699 rippikoululaista. Heistä oli 

Tyttöjä 5722
Poikia 6609
Muu 132
En halua kertoa 236

Vuonna 2020 itsearviointikyselyyn on vastannut 13 145 rippikoululaista (16.9. mennessä). Heistä oli 

Tyttöjä 6699
Poikia 6070 
Muu 126 
En halua kertoa 250

Rippikoulussa viihtymistä kuvaavat kysymykset ’minulla oli hyvä olla rippikoulussa’, ’minulla oli turvallista olla rippikoulussa’ ja ’rippikoulussa sain olla oma itseni’. Vastauksista on nähtävissä, että suurimmalla osalla sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista on ollut rippikoulussa hyvä olla. Kuitenkin ero kokemuksessa on silmiinpistävä verrattuna nuoriin, jotka ilmoittavat sukupuolekseen tyttö tai poika. Suhteellisen iso osa sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista kertoo, että rippikoulussa ei ollut hyvä olla, ei ollut turvallista eikä saanut olla oma itsensä. 

(Asteikko 1-7, luvut prosenttiosuuksia vastaajista) 

Toisaalta itsearviointikyselystä on myös nähtävissä, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret ylipäänsä voivat huonommin kuin nuoret, jotka ilmoittavat sukupuolekseen tyttö tai poika:

Mitä näistä luvuista sitten voidaan päätellä? Ensiksi on ehkä hyvä todeta, mitä luvuista EI voi päätellä: itsearviointikysely ei kerro syitä nuorten kokemukselle. Kyselyn perusteella ei voi päätellä johtuvatko nuorten vastaukset rippikoulun ohjaajien toiminnasta, muiden nuorten toiminnasta, vai muista syistä.

Ajattelen, että itsearviointikysely kertoo kaksi asiaa: 

1. Ilon aihe on se, että suurimmalle osalle sukupuolivähemmistöihin kuuluvista nuorista rippikoulu on samalla lailla hyvä ja turvallinen kokemus, kuin nuorille, jotka identifioivat itsensä tytöksi tai pojaksi. 
   
   
2. Kirkolla ja seurakunnilla on vielä tehtävää, jotta rippikoulukokemus olisi hyvä kaikille sukupuolivähemmistöihin kuuluville nuorille. 

Mitä asialle voidaan tehdä? Rippikoulun ohjaajilla on vastuu nuorten turvallisuudesta. Ohjaajien tehtävä on rakentaa rippikoulun käytännöt niin, että riippumatta nuoren sukupuoli-identifikaatiosta kaikilla on rippikoulussa tilaa olla oma itsensä, on turvallista ja hyvä olla. 

Olennaista on, että rippikoulunohjaajat toimivat asiassa aktiivisesti riippumatta siitä, tietävätkö he onko ryhmässä sateenkaarinuoria. Nuorella täytyy olla tilaa siihen, että hänen ei tarvitse kertoa muille omasta sukupuoli-identiteetistään, mutta hän voi silti kokea tulleensa huomioiduksi.  

Yksi askel eteenpäin on koulutus. Seurakunnat voivat järjestää työntekijöilleen koulutusta siitä, miten sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret voidaan huomioida seurakunnan toiminnassa. Koulutuksen myötä myös avautuu mahdollisuus keskustella ja sopia yhdessä seurakunnan käytännöistä. Tärkeää on, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten huomiointi ei jää yksittäisten työntekijöiden vastuulle, vaan että kaikki työntekijät sitoutuvat käytäntöihin. 

On myös hyvä huomata, että sukupuolivähemmistöjä palvelevat käytännöt hyödyttävät kaikkia nuoria. Kun nuoret näkevät, että sateenkaarinuoret huomioidaan rippikoulussa, se antaa kaikille viestin siitä, että rippikoulussa voi olla oma itsensä. 

Sateenkaarinuorten huomiointi rippikoulussa lähtee yksinkertaisista asioista. Esimerkiksi näin: 

• Jo rippikoulun alussa ohjaajien on hyvä kertoa nuorille, että ohjaajat haluavat tehdä rippikoulusta kaikille nuorille turvallisen ja hyvän kokemuksen, myös sateenkaarinuorille. 
  
  
• Samalla voi kehottaa tulla keskustelemaan, jos ryhmässä on joku nuori joka kaipaa erityisjärjestelyjä esimerkiksi nukkumisen tai saunomisen suhteen. 
  
  
• Ryhmän kanssa on tärkeää keskustella siitä, että kyse ei ole vain ohjaajien toiminnasta. Hyvän ja turvallisen ilmapiirin luovat rippikoululaiset, isoset ja ohjaajat yhdessä. 
  
  
• Sanavalinnoilla ja sukupuolittavalla puheella voi tahtomattaankin sulkea sukupuolivähemmistöt ulkopuolelle. Esimerkiksi tarpeettomia tyttö-poika -jakoja on syytä välttää. 

Lisää tietoa sekä vinkkejä sateenkaarinuorten kanssa toimimiseen löytyy esimerkiksi 

• Taakasta voimavaraksi -hankkeen sivuilta 
  
  
• Opas sateenkaarinuorten kohtaamiseen rippikoulussa

Vilppu Huomo

vs. asiantuntija, rippikoulu ja seurakuntakasvatus
Kirkon kasvatus ja perheasiat

Kuva: Allef Vinicius / Unsplash.com