Siirry pääsisältöön

Toivoa

Tyttö kävelee luonnossa ja katsoo lumisia puita

On tämä kummallinen, tämä kevät, jota nyt elämme erilaisten rajoitusten, kysymysten ja pelkojenkin keskellä. Karanteeniajat tuntuvat pitenevät, koulut pysyvät kiinni, Uudenmaan maakunnan rajoilla poliisit vahtivat liikennettä ja kyselevät matkan tarpeellisuutta. Toiset istuvat luurit korvilla ja paiskivat etätöitä, toiset pohtivat miten selviävät vuokran ja laskujen maksusta pakkoloman aikana, lapset ja nuoret yrittävät selviytyä koulutehtävistä koti- ja epäopetuksen turvin, vanhusten yksinäisyys syvenee entisestään. Seinät meinaavat kaatua päälle ja hermoja kiristää. Herra armahda meitä!

Kärsimyslistaa voisi jatkaa, vaikka kuinka pitkälle, mutta siitä huolimatta pitäisi jaksaa katsoa eteenpäin ja pitää toivoa yllä. Mitä voimme ja saamme toivoa?

Toivo on tunne, mikä suuntaa tulevaan. Se on odotusta tai uskoa, että jotakin myönteistä voi tapahtua ja asiat voisivat muuttua parempaan. Mitä se kenellekin tarkoittaa on luonnollisesti hyvin yksilöllistä. Toivoa siitä, että lumisade lakkaisi yön aikana, että orkidea alkaisi kukkia, että pysyisin terveenä, että voittaisin lotossa, että joku halaisi. Toivon tunne on aika häilyvä, epämääräinen, joskus vahva ja joskus melkein kadoksissa.

Mitä voi tehdä, jos tuntuu toivottomalta? Miten säilyttää toivo vaikeina aikoina?

Toivo on usein toisissa ihmisissä. Jokainen meistä voi ajoittain huonosti, käpertyy pimeään tilaan ja kaipaa toista ihmistä, joka näkee pidemmälle, mihin itse sillä hetkellä kykenee. Kun pimeä ottaa liikaa valtaa, on tosi tärkeää, että joku lähellä oleva uskaltaa astua toisen toivottomuusteen ja tuoda valoa. Tärkeintä eivät ole hienot sanat, vaan turvallinen läsnäolo. Omasta pahasta olosta kertominen ja avun hakeminen on se tärkeä hetki, jolloin ihminen kurottautuu toivoon, siihen, että asiat voisivat olla paremmin.

Entäs nyt kun olemme karanteenissa emmekä voi tavata meille tärkeitä ihmisiä. Verkkoyhteys tai puhelu ei ole sama kuin kädestä kiinni pitäminen, pään silittäminen, sylissä istuminen, suukko tai halaaminen.

Minä löydän toivon kipinöitä usein luonnosta, laiturilla tai rantakivillä istuskellessa katsellen järven selälle, tai istuessa nuotion äärellä tulen ritinää kuunnellessa. Rauhassa istuskellessa mieli rauhoittuu, asiat saa uusia mittasuhteita ja alkaa nähdä valoa pimeyksien reunoilla. Yritän myös löytää edes yhden asian mistä voin olla kiitollinen juuri nyt. Maanantai-iltana perhemiitin jälkeen menin ikävissäni istumaan rannalle. Minulle toivon kipinöitä antoi vapaana lainehtiva vesi rantakivien välissä. Se oli lupaus kesästä, lisääntyvästä lämmöstä ja valosta. Kesällä kaikki on toisin. Se oli minulle valoa pimeyksien reunoilla.

Jokaiseen päivään sisältyy jotakin hyvää ja kaunista. Pitää vain löytää se. Mistä sinä voi olla kiitollinen juuri nyt, tänään, tällä viikolla?

Ole läsnä tässä hetkessä ja löydä asia, joka antaa sinulle hyvää mieltä, iloa ja toivoa. Ota siitä kuva ja lähetä toivon kipinä eteenpäin. Hyvää matkaa kohti pääsiäistä, sitä siunauksen valoa, joka hohtaa meille tyhjältä ristiltä.

Sirpa Syrjä
asiantuntija, nuorisotyö
Kirkon kasvatus ja perheasiat

kuva: Unsplash / Tim Gouw

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toiminta ja työntekijät

Seitsemän syytä, miksi seurakuntien kannattaa tehdä sopimuksia perhekeskustoiminnasta

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta aloitti vuoden alussa lounastreffit-toiminnan. Kyse on perinteisestä perhekerhosta, jossa keskiössä on yhdessä ruoan laittaminen sekä vertaistoiminta. Erojakin normitoimintaan löytyy. Kerhoa pitää muutama vapaaehtoinen vanhempi ja työntekijöiden rooli on kerhon tukemisessa. Rahoitus toimintaan mahdollistuu seurakunnan ESR-hankkeen kautta. Isoin poikkeus perustoimintaan kuitenkin on, että kerhoa ei järjestetä seurakunnan tiloissa, vaan kaupungin yhteisessä perheiden kohtaamispaikassa. Jo toiminnan alkumetreillä uudenlainen toiminta on tuottanut monenlaista hyvää. Toimintaa on ollut suunnittelemassa muitakin yhteistyötahoja, ja toimintaan on löytänyt mukaan sellaisiakin perheitä, jotka eivät muuten seurakunnan toimintaan ole löytäneet. Tulevaisuuden linja toiminnassa on ehkä entistä enemmän astuminen pois omista poteroista kohti yhteisiä toimitiloja ja rakenteita.  Seurakunnat ovat osallistuneet lapsi- ja perhepalveluiden yhteensovittamiseen eli LAPEe

Verkostoituminen synnyttää uutta ajattelua

Kun tapaat itsellesi vieraan yhteistyökumppanin ja hän kertoo sinulle uuden näkökulman tuttuun asiaan, kuinka reagoit? Tuntuuko uusi ajatus hämmentävältä tai ehkä jopa väärältä? Vai onko siinä jotain kiinnostavaa? Se, miten suhtaudut uuteen, erilaiseen ajatteluun, vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteistyö uuden ihmisen kanssa muotoutuu.  Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä uudessa näkökulmassa voisi olla kiinnostavaa ja kiehtovaa, varsinkin, jos huomaat näkökulman hieman ärsyttävän sinua.  Saatat huomata, että näkökulma auttaa sinua näkemään itsellesi tutun asian eri tavalla. Parhaimmillaan voi syntyä oivallusta, innostumista ja uuden oppimista. Tätä uuden näkemistä voi viedä vielä askeleen pidemmälle. Voit jakaa ajatuksen ja oivalluksen yhteistyökumppanillesi ja haastaa häntä hänen ajattelussaan. Näin vuorovaikutuksen kautta syntyy yhteisiä oivalluksia ja oppimista. Utelias ja kiinnostunut asenne toisen erilaista ajattelua kohtaan edellyttää luottamusta. Luottamusta taas syntyy s