Tähän kevääseen ja kesään liittyy monessa perheessä isoja haaveita ja suunnitelmia. Monet odottavat kevät- tai kesähäitä, syntymäpäiviä, ristiäisiä, rippi- ja ylioppilasjuhlia. Näitä kaikkia yhteisöllisiä tapahtumia joudutaan miettimään nyt aivan uudesta näkökulmasta. Monet juhlat siirtyvät tai on jo siirretty syksyyn tai ensi vuoteen.
Eräs ryhmä, joka ei voi muuttaa suunnitelmaan ovat vauvaperheet. Koronakevään keskellä iloitaan syntymän ihmeestä päivittäin. Erityisen herkkää tämä aika on esikoistaan odottaville. Vauvan syntymä on aina jännittävä ja unohtumaton kokemus. Millaisia tunteita se herättää nyt, kun synnytysosastotkin ovat poikkeusolojen keskellä.
Miten vauvan ensihetkissä rakennetaan nyt levollista varhaista vuorovaikutusta vanhempien ja lapsen välille? Miten puolisot tukevat ja rohkaisevat toisiaan? Kuka valaa luottamusta ja levollisuutta, kun mieli on levoton ja huolissaan?
"Herra, sinä olet luonut minut sisintäni myöten,
äitini kohdussa olet minut punonut.
Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä" Ps. 139: 13
Liisa Välilä
asiantuntija
Kirkon kasvatus ja perheasiat
Tässä erään esikoistaan odottavan perheen ajatuksia huhtikuussa 2020
"Aurinko paistaa olohuoneeseen. Istumme vierekkäin ja juttelemme toukokuussa syntyvälle lapsellemme. Silittelemme vatsaa ja tunnemme pienet pontevat potkut.
Katselemme ikkunasta, linnut rakentavat pesiään ja luonto herää uuteen vihreään kevääseen. Silti tämä kevät on kuitenkin aivan erilainen.
Esikoistamme odottavina laskemme tarkasti viikkoja ja päiviä. Tämän kevään piti olla meille unelmiemme täyttymys. Meistä kahdesta on tulossa perhe, ja saamme pian syliimme odotetun pienen vauvamme.
Nyt tämän onnemme keskellä olemme samaan aikaan hädissämme. Mitä korona-kevään aikana vielä tapahtuu. Vaikuttaako epidemia vauvaan, entä odottavaan äitiin, koko perheeseen? Missä voi synnyttää turvallisesti? Uskallammeko käydä neuvolassa? Saammeko järjestettyä kastejuhlan, milloin kummit ja isovanhemmat pääsevät tutustumaan vauvaa?
Kuka hälventäisi pelkojamme ja vastaisi kysymyksiimme? Me ensimmäistä vauvaamme odottavat, ainutlaatuisessa elämäntilanteessa olevat, olemme kysymystemme keskellä melko yksin. Siitä kertovat myös monet some-ryhmien keskustelut. Onneksi nämä vertaisryhmät antavat meille kokemuksen yhteisestä kokemuksesta, kun ketään emme voi nyt tavata.
Kiitos pieni vauvamme, joka pidät meidät kiinni elämässä. Tunnistatko sinä, miten me olemme huolissamme? Onneksi mukanamme ovat isovanhemmat ja ystävät. He kysyvät kuulumisiamme ja rohkaisevat, kun me huolestumme. Tiedämme, että he muistavat meitä iltarukouksissaan.
Keväällä aloitimme perhevalmennuksen ja innostuksella valmistauduimme synnytykseen ja esikoisen syntymään. Miten turvalliselta tuntuikaan astua neuvolan tutun terveydenhoitajan huoneeseen, katsoa hänen rauhallisiin silmiinsä ja kuulla lohduttavat sanat: Kaikki on hyvin! Nyt poikkeusoloissa paikat ja henkilöt vaihtuivat. Perhevalmennukset ovat päättyneet. Seuraamme synnytyssairaalan sivuja, joissa ohjeet muuttuvat päivittäin. Pääsemmekö synnyttämään yhdessä? Saako isä vauvaa syliinsä?
Kaiken keskellä elämme vauvakuplassa ja odotuksessa. Tämä kevät on meille tärkeä ja ainutlaatuinen. Uusi elämämme, pieni ihmeemme potkii taas. Siunaa Taivaan Isä meitä kaikkia!"
Anniina ja Mikael sekä vauva
#toukokuiset2020
kuva: Michael Podger / Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti