Siirry pääsisältöön

Aika seurakuntanuorena on elämän parasta aikaa


Juuri alkaneella nuorisotyön viikolla halutaan tukea nuorten mielenterveyttä ja muistuttaa nuorille suunnattujen palvelujen tärkeydestä. Yhteiskunnan toimivien palvelujen rinnalla tärkeitä ovat ne vapaa-ajan yhteisöt, joissa nuori voi rauhassa rakentaa käsitystä itsestään ja elämästään. Nuori seurakunta on tällainen yhteisö kymmenille tuhansille nuorille.

Nuorelle tekee hyvää tutustua erilaisiin ihmisiin. Asuinalueet ja koulut uhkaavat eriytyä yhä enemmän, perheiden elämänpiiri rajautuu helposti saman tulotason ja elämäntyylin kontakteihin. Vaikka keskiluokkaisten perheiden nuoret ovat nuoren seurakunnan enemmistönä, joukossa on myös heitä, jotka tuntevat köyhyyden ja vaatimattoman arjen. Mukana olevat varakkaiden perheiden lapset etsivät muiden tavoin ystävyyttä ja vapautta jatkuvasta elämän suorittamisesta.

Osalle nuorista on kipeän tarpeellista löytää paikka, jossa kukaan ei kysele menneisyyden perään. Mitä kaikkea on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Rippikoulun voi käydä kaukana omalta paikkakunnalta. Sosiaalisesti puhtaan pöydän tilanteessa nuori saa itse määrittää sitä kuvaa, joka toisille hänestä muodostuu. Moni haluaa irti vanhoista rooleista ja mielikuvista.

Yläkouluikäinen kaipaa itsenäisyyttä. Kolme neljä vuotta itseä vanhemmat nuoret aikuiset ovat tärkeitä esikuvia ja roolimalleja. Isonen opettaa saunalaulut, jotka isän opettamina olisivat vaivaannuttavia. Isonen ohjaa siivoamaan eteistä, vaikka äiti kotona ei saa nuorta imuroimaan omaa huonetta edes jouluksi. Kokeneelta kerhonohjaajalta ensimmäistä kerhoryhmää aloittava nuori saa ne vinkit, joita hän eniten tarvitsee ollakseen annetun vastuun arvoinen. 

Toisaalta nuoren on hyvä nähdä, että seurakunnassa annetaan vastuuta ja luotetaan myös sellaisiin nuoriin, jotka ovat armottomia sähläreitä ja säätäjiä. Ei ole harvinaista, että koulun opettajien näkökulmasta kaikkein hankalimmat nuoret toimivat mieluusti ja moitteettomasti nuoressa seurakunnassa. Kokemus hyväksytyksi tulemisesta omana itsenään saa ihmisestä esiin hyvyyttä ja vastuullisuutta. Asiansa osaava työntekijä ei hylkää nuorta silloinkaan, kun nuori toimii väärin tai vahingoittaa toisia ja itseään. 

Nuorelle tekee hyvää tutustua monenkirjavaan hengellisyyteen ja kristillisyyteen. Osa seurakuntanuorista on uskossaan vahvoja, osa on agnostikkoja, osa ateisteja, ja moni ei osaa sanoa omasta uskostaan juuri mitään. Juuri näin on hyvä, vaikka aikuiset seurakuntalaiset saattavat säikähtää nuorta, jonka paidassa lukee ”Religion kills” (uskonto tappaa). Aitous on onnistuneen nuorisotyön ehdoton edellytys, ja hengellisyyden alueella korostuneen tärkeää.

Seurakuntanuorten isossa ryhmässä joku haluaa säästää seksin avioliittoa varten. Hänen ikätoverinsa on kokenut abortin. Joukossa on äskettäin kaapista tulleita ja heitä, jotka suvussaan ovat kuulleet homouden olevan sairautta. Yhteistä näkemystä tai moraalikoodistoa tärkeämpää on se, että jokainen vuorollaan saa puhua omasta kokemuksestaan ja elämäntarinastaan käsin niin, että toiset kuuntelevat aidosti. Aikuisten tehtävä on luoda rakenteet ja keskustelulle riittävästi aikaa.

Turvallisessa yhteisössä nuori saa halutessaan heittäytyä ja hullutella, yrittää ja erehtyä, riehua ja hiljentyä, itkeä ja nauraa, onnistua ja epäonnistua. Turvallisessa yhteisössä kiusaamiseen puututaan ja kannustavaa yhteishenkeä tietoisesti rakennetaan. Turvallisessa yhteisössä voi etsiä sanoja sille, mikä kaikki elämässä pelottaa ja ahdistaa. Parhaimmillaan yhteisö kannattelee häntä, joka on eniten kannattelun tarpeessa. Nuori seurakunta haluaa olla turvallinen yhteisö.

Jarmo Kokkonen
johtaja
Kirkon kasvatus ja perheasiat



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vahvimmat lapset kasvavat keskeneräisissä perheissä

Ihmisellä on syvä tarve olla rakastettu ja rakastaa. Näiden tarpeiden imussa me luomme suhteita, teemme elämää ohjaavia päätöksiä, asetamme tavoitteita ja koemme ne syvimmät onnen ja pettymyksen hetket. Rakastamisen tarpeen ja rakastetuksi tulemisen toiveen vuoksi elämän tärkeimmät asiat liittyvät monella perheeseen - perheen rakentamiseen, perheen hajoamiseen, perheen puutteeseen ja perheen löytämiseen.

Kun perhe, eli läheisten suhteiden verkosto, on löytynyt, alkaa moni virittää konetta suoritukseen nimeltä vanhemmuus. Vapaasti virtaavan rakkauden ajatus loittonee taustalle, kun uudet vanhemmat kipuilevat saamansa normiston kanssa.

Jokainen vanhempi haluaisi lapsensa pärjäävän elämässä. Lapsen pärjääminen tuntuu olevan uhattuna niin monella tavalla. Tarvitaan riittävä määrä liikuntaa päivittäin, tietynlaista ravintoa, ennen syntymää aloitetut pankkitalletukset, monipuolisia harrastuksia ja virikkeitä. Kun rima asettuu korkealle ja suorituksen kestoksi arvioidaan parikymmentä vuotta…

Sallikaa sukupuolten tulla – yhdenvertaisuustyö on kirkon arkea

Alkanutta Pride-viikkoa edeltää ”kohu-uutinen” siitä, että myös luterilainen kirkko on liittynyt Priden virallisiin tukijoihin kirkkohallituksen johtoryhmän päätöksellä. Ratkaisu on nostattanut suuria tunteita ja järkyttänyt kesäisiä mieliä. Kokonaiskirkon valinta on tärkeä, mutta ei kovin dramaattinen.

Seurakunnat ja muut kirkolliset yhteisöt ovat vuosikausia osallistuneet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön. Pride-viikon kirkollisessa ohjelmassa kuullaan puheenvuoroja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilta heidän suhteestaan kirkkoon, kristinuskoon ja hengellisyyteen. On messuja, keskustelutilanteita ja esimerkiksi puistojuhlassa halauspiste, jossa vanhemmat ja isovanhemmat jakavat halauksia. Tämä kaunis ele siksi, että monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat jäävät edelleen vaille vanhempiensa hyväksyntää ja välittämistä.

Kirkkomme on vuosikymmenien ajan monin tavoin tehnyt yhteistyötä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, sateenkaariperheiden ja heidän etuj…

Kirkon aamu- ja iltapäivätoiminta puhututtaa

Sosiaalisessa mediassa keskustellaan parhaillaan kirkon aamu- ja iltapäivätoiminnasta, uskonnollisten tilaisuuksien mahdollisuudesta osana perusopetuslain mukaista ohjattua toimintaa, jonka kokonaisuudesta kunta on vastuussa.

Jo yli neljäkymmentä vuotta kirkko ja kunta ovat tehneet valtakunnallista yhteistyötä laadukkaan aamu- ja iltapäivätoiminnan mahdollistamiseksi.  Olisiko arvokasta ja merkityksellistä tehdä yhteistä työtä seuraavinakin toimintakausina? On seurakuntia, joiden mielestä yhteys on tärkeä. Ehkä he arvostavat sitä, että aamu- ja iltapäivätoiminta muodostaa seurakunnalle merkittävän kohtaamispaikan liittyä perheiden arkeen ja tunnistaa lasten sukupolviääni.

Kun seurakunnissa tehdään päätöksiä yhteistyön tarpeellisuudesta, lienee syytä kääntää katse lapseen. Kirkon aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoaa lapselle turvallisen ja kehittävän toimintaympäristön ennen ja jälkeen koulupäivän. Toiminta tukee lapsen kasvua ihmisyyteen ja vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen edistä…