Siirry pääsisältöön

Kysyvä ei tieltä eksy


Vaihdoin työpaikkaa äskettäin. Uusi työpaikka on uudessa kaupungissa, uusien työkavereiden ja uuden tehtävän parissa. Vaikka mielessäni olin miettinyt uusia kuvioita, en tietenkään voinut etukäteen tuntea tunteita, joihin muutos minut vei.

Kun menin ensimmäisenä aamuna uudelle työpaikalle, kuljin sinne bussilla ja metrolla. En ollut vuosiin matkustanut metrossa ja kaikki tuntui jännittävältä. Keskityin kuuntelemaan, milloin tulee pysäkkini jäädä pois. Työpaikalla kaikki oli uutta. Paljon minulle tuntemattomia ihmisiä, säätöä koneiden ja puhelimen kanssa, tiloihin tutustumista ja tehtävään perehtymistä.

Minut otettiin lämmöllä vastaan. Kanssani tultiin juttelemaan ja kysyttiin, kuinka olen sopeutunut. Kun tuli uusi tietokoneohjelma vastaan, sain heti apua.

Rutiinit ovat tärkeitä arkemme apuja. On hienoa, kun asioita voi tehdä rutiinilla, miettimättä liikaa. Asiat rullaavat omalla painollaan ja tuloksia syntyy. Jos tekeminen on liian rutinoitunutta, mieli alkaa vaeltaa. Tekeminen voi kyllästyttää ja turruttaa. Tylsyydestä voi syntyä uusia innovaatioita tai sitten turhautumista. Rutiinien rikkominen vie uuteen. On ajateltava mitä tekee. Jokainen askel on uusi askel. Jokainen kohtaaminen on uusi ja ainutlaatuinen.

Uusi työ on uusi vain hetken. Pian jalkani löytävät tutun reitin ja metromatka sujuu ilman keskittymistä. Pian tietokoneohjelmat ovat tuttuja ja niiden käyttö ei vaadi erityistä ajattelua. Mutta juuri nyt olen uuden äärellä ja voin oppia ja nähdä jotain, mitä en kohta enää näe. Juuri nyt energiani kuluu uusien rutiinien oppimiseen ja omaksumiseen. Voisiko tässä kaikessa olla jotain, mitä elämä minulle nyt opettaa? Tuntuu hyvältä olla omalla epämukavuusalueella turvallisesti. Nyt on se hetki, kun minun ei tarvitse osata. Nyt saan olla hämmentynyt, oppia uutta, kysellä kerta toisensa jälkeen ja saada apua. Voisinko ottaa tästä jotain mukaani myös tulevaisuuteen?

Sari-Annika Pettinen
Perheasioiden ja perheneuvonnan johtava asiantuntija, Kasvatus ja perheasiat, Kirkkohallitus

Kommentit

  1. Unknown22.2.2019 klo 23.35

    Kiitos puhuttelevasta tekstistä! Kiitos sellaisesta kirkon äänestä, jonka keskiössä on kasvu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toiminta ja työntekijät
Lähetä kommentti
Lue lisää

Verkostoituminen synnyttää uutta ajattelua

Kun tapaat itsellesi vieraan yhteistyökumppanin ja hän kertoo sinulle uuden näkökulman tuttuun asiaan, kuinka reagoit? Tuntuuko uusi ajatus hämmentävältä tai ehkä jopa väärältä? Vai onko siinä jotain kiinnostavaa? Se, miten suhtaudut uuteen, erilaiseen ajatteluun, vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteistyö uuden ihmisen kanssa muotoutuu.  Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä uudessa näkökulmassa voisi olla kiinnostavaa ja kiehtovaa, varsinkin, jos huomaat näkökulman hieman ärsyttävän sinua.  Saatat huomata, että näkökulma auttaa sinua näkemään itsellesi tutun asian eri tavalla. Parhaimmillaan voi syntyä oivallusta, innostumista ja uuden oppimista. Tätä uuden näkemistä voi viedä vielä askeleen pidemmälle. Voit jakaa ajatuksen ja oivalluksen yhteistyökumppanillesi ja haastaa häntä hänen ajattelussaan. Näin vuorovaikutuksen kautta syntyy yhteisiä oivalluksia ja oppimista. Utelias ja kiinnostunut asenne toisen erilaista ajattelua kohtaan edellyttää luottamusta. Luottamusta taas syntyy s
Lähetä kommentti
Lue lisää

Miten puhua lasten, nuorten ja perheiden kanssa koronaviruksesta?

Koronavirus ja sen ympärillä oleva uutisointi voi herättää lapsissa, nuorissa ja perheissä monenlaisia pelkoja. Pelolla voi olla monia eri sävyjä ja asteita. Pelkäävän lapsen ja nuoren ajatuksia voi sävyttää kokemus uhattuna olemisesta. Pelottavia asioita ajatellessa pelon tunne vahvistuu ja elimistön pelkoreaktiot voimistuvat. Pelkäävän sydän voi tykyttää kiivaasti, hän voi hikoilla tai vatsa voi olla kipeä. Pelokas lapsi voi itkeä, piiloutua tai olla aggressiivinen. Pelko voi purkautua monin eri tavoin. Tällöin lapsi ja nuori kaipaa turvallista aikuista ja läheisyyttä. Vaikka pelko olisi ohimenevää, lasta tai nuorta ei saa jättää pelkonsa kanssa yksin. Pelkäävä lapsi tai nuori kaipaa aikuisen kokemusta ja turvaa tunteiden ilmaisulleen. Jakaessaan vaikean tunteensa vanhempansa kanssa, lapsi ja nuori saa varmuuden siitä, ettei ole hätää, ei ole vaarallista pelätä ja kaikista asioista sekä tunteista voi läheisilleen puhua. On tärkeää, että lapsi ja nuori saa ikätasonsa mukaisia
Lähetä kommentti
Lue lisää