Alkanutta Pride-viikkoa edeltää ”kohu-uutinen” siitä, että myös luterilainen kirkko on liittynyt Priden virallisiin tukijoihin kirkkohallituksen johtoryhmän päätöksellä. Ratkaisu on nostattanut suuria tunteita ja järkyttänyt kesäisiä mieliä. Kokonaiskirkon valinta on tärkeä, mutta ei kovin dramaattinen.
Seurakunnat ja muut kirkolliset yhteisöt ovat vuosikausia osallistuneet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustyöhön. Pride-viikon kirkollisessa ohjelmassa kuullaan puheenvuoroja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilta heidän suhteestaan kirkkoon, kristinuskoon ja hengellisyyteen. On messuja, keskustelutilanteita ja esimerkiksi puistojuhlassa halauspiste, jossa vanhemmat ja isovanhemmat jakavat halauksia. Tämä kaunis ele siksi, että monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat jäävät edelleen vaille vanhempiensa hyväksyntää ja välittämistä.
Kirkkomme on vuosikymmenien ajan monin tavoin tehnyt yhteistyötä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen, sateenkaariperheiden ja heidän etujärjestöjensä kanssa. Lukuisia hankkeita, projekteja, koulutusyhteistyötä ja osaamisen päivittämistä on erityisesti perheneuvonnan, parisuhde- ja perhetyön sekä kasvatuksen parissa. Kokonaiskirkon Pride-yhteistyö on tälle lähinnä loogista jatkoa.
Moninaisuus on luomistyön rikkautta
Piispojen hyväksymä Rippikoulusuunnitelma 2017 Suuri ihme puhuu sukupuolisensitiivisyydestä, eli herkkyydestä sukupuolen erilaisille merkityksille. Toinen ihminen halutaan kohdata omana itsenään, ei stereotyyppisenä sukupuolensa edustajana. Sensitiivisyys on myös sitä, että työntekijä on valpas tarkastelemaan kriittisesti omia arvojaan, käsityksiään ja toimintatapojaan. Siksi usein puhutaan myös sukupuolitietoisesta toiminnasta.
Tutkijat jakavat käsityksen sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta ja muuttuvaisuudesta. Tiedon lisääntyminen ihmisestä ja ihmisyydestä voidaan ottaa luontevasti vastaan. Tiede rikastuttaa käsitystämme Jumalan luomistyön moninaisuudesta. Ei ole kysymys synnistä, sairaudesta eikä virheistä, moninaisuus ilmentää Jumalan rakkautta ja luomisvoimaa.
Edelleen tytöt saavat olla tyttöjä ja pojat poikia. Omaan sukupuoleen samaistumisen mahdollisuus on erityisesti kasvuiässä tärkeää ja voimauttavaa. Moninaisuuden huomiointi mahdollistaa samaistumiskohteiden tarjoamisen yhä useammille. Biologisia sukupuolieroja ei pyritä häivyttämään eikä kieltämään. Kehopositiivisuus on tärkeä teema varhaiskasvatuksessa, koulussa, rippikoulussa jne. Kirkon kasvatuksessa halutaan kohdata lapset ja nuoret ainutlaatuisina yksilöinä heitä kunnioittaen.
Viime vuonna Kirkkohallitus julkaisi Turvallinen seurakunta -asiakirjan (linkki) Turvallisuus nähdään siinä kokonaisvaltaisesti. Turvallisuuden toteutuminen sulkee sisäänsä ihmisen fyysisen, henkisen, hengellisen, sosiaalisen, emotionaalisen ja seksuaalisen turvallisuuden tunteen.
Turvallisuus on totta vasta sitten, kun se koskee kaikkia. Tässäkin asetutaan samaan linjaan Priden tavoitteiden kanssa. Turvallinen tila on kokemus kirkosta, joka ei sulje ketään ulkopuolelleen. Tätä kirkkohallituksen johtoryhmä on nähdäkseni tavoitellut, ja ansaitsee päätökselleen meidän kaikkien tuen.
Jarmo Kokkonen
johtaja
Kirkon kasvatus ja perheasiat
kuva: Joe Yates / Unsplash
Kommentit
Lähetä kommentti