Sosiaalisessa mediassa keskustellaan parhaillaan kirkon aamu- ja iltapäivätoiminnasta, uskonnollisten tilaisuuksien mahdollisuudesta osana perusopetuslain mukaista ohjattua toimintaa, jonka kokonaisuudesta kunta on vastuussa.
Jo yli neljäkymmentä vuotta kirkko ja kunta ovat tehneet valtakunnallista yhteistyötä laadukkaan aamu- ja iltapäivätoiminnan mahdollistamiseksi. Olisiko arvokasta ja merkityksellistä tehdä yhteistä työtä seuraavinakin toimintakausina? On seurakuntia, joiden mielestä yhteys on tärkeä. Ehkä he arvostavat sitä, että aamu- ja iltapäivätoiminta muodostaa seurakunnalle merkittävän kohtaamispaikan liittyä perheiden arkeen ja tunnistaa lasten sukupolviääni.
Kun seurakunnissa tehdään päätöksiä yhteistyön tarpeellisuudesta, lienee syytä kääntää katse lapseen. Kirkon aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoaa lapselle turvallisen ja kehittävän toimintaympäristön ennen ja jälkeen koulupäivän. Toiminta tukee lapsen kasvua ihmisyyteen ja vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen edistäen lapsen osallisuutta ja yhdenvertaisuutta. Tarkoituksena on ennaltaehkäistä yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja kiusaamista. Aamu- ja iltapäivätoiminta on lapsen viettämää vapaa-aikaa, johon kuuluu iloa, onnistumisen kokemuksia ja kavereiden seuraa.
Voidaan sanoa, että aamu- ja iltapäivätoiminta muodostaa osan kirkon kasvatustoiminnasta, joka perustuu kristilliseen ihmiskäsitykseen ja arvomaailmaan. Tässä toiminnassa lapsi saa mahdollisuuden tutustua asioihin ja ilmiöihin, joita seurakunnassa eletään. Niitä tarkastellaan aina katsomussensitiivisesti jokaisen ryhmässä olevan lapsen katsomusta kunnioittavalla tavalla. Aamu- ja iltapäivätoiminta on avointa kaikille lapsille, eikä kirkon jäsenyys ole osallistumisen edellytys. Ennen kuin seurakunnissa tehdään päätöksiä lasten aamu- ja iltapäivätoiminnasta, on parasta nukkua yön yli ja etsiä vastauksia kysymyksiin:
Millaiset ratkaisut yhteistyön tarpeellisuudesta ovat lapsen edun mukaisia?
Millä tavoin lapsivaikutusten arviointi perustelee yhteistyötä koskevaa päätöstä?
Kirkko tunnetaan vuoropuhelun ja dialogisuuden puolestapuhujana. Toivon, että jatkossakin ratkaisuja etsitään yhdessä, kuunnellen ja liittyen toistemme näkökulmiin. Yhteinen tahtotila on mahdollista löytää. Tiedän kuntia, joissa kirkon aamu- ja iltapäivätoiminta vakiintuu ja vahvistuu vuosi vuodelta. Aamu- ja iltapäivätoiminta noudattaa Opetushallituksen laatimia perusteita ja paikallisia toimintasuunnitelmia, se tukee kodin ja koulun kasvatustyötä sekä lapsen tunne-elämän kehitystä ja eettistä kasvua. Kirkon tarjoama aamu- ja iltapäivätoiminta edistää lasten keskinäistä kunnioitusta sekä tukee kunkin lapsen kulttuurisen ja katsomuksellisen identiteetin kehittymisestä. Yhteisössä tunnistetaan pienen kansalaisen perusoikeus omaan kieleen, kulttuuriin, uskontoon ja katsomukseen. Toiminnassa hyödynnetään kulttuuriperintöä ja kirkkovuoden kiertoon liittyviä tapahtumia. Uskonnollisten tilaisuuksien vaihtoehdot mietitään pedagogisesti perustellen ja perheitä kuunnellen.
Opetushallituksen laatiman selvityksen (2018: 12) mukaan aamu- ja iltapäivätoiminta koettiin erittäin onnistuneeksi ja vanhemmista 86.1 % arvioi sen laadun erinomaiseksi tai hyväksi. Kyselyyn vastasi 6 513 vanhempaa yhdessä lapsensa kanssa.Voisimmeko tässäkin asiassa kuulla lapsia ja perheitä? Rohkenemmeko sen tehdä?
Ilkka Tahvanainen
varhaiskasvatuksen asiantuntija, Kirkon kasvatus ja perheasiat
Kommentit
Lähetä kommentti