Siirry pääsisältöön

Katsomuskasvatussymposium keräsi lähes 200 osallistujaa

Miten lapset itse kuvaavat sitä, mikä heille on elämässä tärkeää ja arvokasta?
Miten varhaiskasvatus toimii lasten katsomusten rakentumisen tukena?
Mitä on monikatsomuksellinen yhteistyö?
Mitä voimme tietää vauva- ja taaperoikäisen lapsen spiritualiteetista?

Saila Poulter ja Ilkka Tahvanainen puhumassa kasvatuskatsomussymposiumissa syksyllä 2020.

Kuvassa dosentti Saila Poulter ja varhaiskasvatuksen asiantuntija Ilkka Tahvanainen avaamassa Katsomuskasvatussymposium 2020 -tilaisuutta.

Näiden kysymysten tahdittamana dosentti Saila Poulter ja varhaiskasvatuksen asiantuntija Ilkka Tahvanainen avasivat järjestyksessään viidennen katsomuskasvatussymposiumin, joka oli saanut otsikokseen Lapsi katsomuksellisena ajattelijana. Symposiumin teema laajensi katsomuskasvatusta kokonaisvaltaisen ja lapsenkokoisen kasvatuksen suuntaan sekä tarkasteli ajattelun yhteyttä kokemukseen. 

Lapset ovat filosofeja                                                                                                                                  

Päivän motoksi oli otettu Hans-Ludvig Freesen (1992) näkemys lapsen ajattelutaidosta. Lapset eivät ainoastaan kykene pohtimaan filosofian alaan kuuluvia ongelmia, vaan he todella ovat filosofeja. Heitä askarruttavat olemassaolon peruskysymykset, kysymykset elämästä ja kuolemasta, Jumalasta, ajasta, hyvästä ja pahasta, tiedosta ja totuudesta. Heillä on totuusvainua, joka myöhemmin katoaa ja tukahdutetaan. Vähättelevä suhtautuminen lapsen ajattelukykyyn selittyy sillä, että meihin aikuisiin on iskostettu jäykkä kehitysvaihenäkemys. Lasten kuvitteellista ja taianomaista ajattelua on opittu pitämään naiivina ja epäkypsänä verrattuna aikuisen käsitteelliseen, järkiperäiseen ja totuuden mukaiseen ajatteluun.

Avauspuheenvuoroissaan ihmisoikeus- ja arvokasvatuksen Unesco-professori Arto Kallioniemi ja piispa emerita Irja Askola muistuttivat varhaiskasvattajan velvollisuudesta edistää rakentavaa arvopuhetta ja vahvistaa turvallisen arvoilmaston, arvosfäärin kehittymistä. Siihen tarvitaan aikaa ja kärsivällistä kuuntelemisen taitoa, totesi Irja Askola. Tukholman yliopiston professori Arniika Kuusisto ja pedagoginen johtaja Sylvia Hakari muistuttivat varhaiskasvatuksen järjestäjiä huolehtimaan myös siitä, että lapsen tulisi kokea varhaiskasvatus identiteettiturvalliseksi tilaksi tai kotipesäksi, jossa lapsi voisi levätä oman katsomuksensa kanssa. Kenenkään lapsen ei pitäisi taistella oikeutuksesta omaan katsomukseensa tai sen näkyväksi tekemiseen. 

Onko lapsi vajaa ihminen?

Katsomuskasvatussymposium rakensi vuoropuhelua akateemisen tutkimuksen ja pedagogiikan välille. Tutkijatohtori Katja Castillo ja TT,  hiippakuntasihteeri Eriikka Jankko tarkastelivat Lapsi ensimmäisenä ja lapsi toisena -dialogiluennossaan käsityksiä lapsesta, lapseudesta ja lapsuudesta. Varhaiskasvatussuunnitelman mukaan lapsia kasvatetaan ihmisyyteen. Puuttuuko lapsesta siis joitakin ihmisyyden osia eikä häntä voida nimetä täydeksi ihmiseksi, kysyi Eriikka Jankko meiltä jokaiselta.

Lähes seitsemäntuntisessa tapahtumassa esittivät puheenvuoronsa myös dosentti Panu Pihkala, yliopisto-opettaja Aino-Elina Kilpeläinen, tohtorikoulutettava Jenni Urponen, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen sekä kasvatustieteen maisterit Dani Lahtinen ja Sanna Yli-koski-Mustonen,  opiskelija Minna Bahmanbour, tohtorikoulutettava Kaarina Lyhykäinen.

Meneekö maailma rikki? Onko enkeli lentokonetta nopeampi?  Ehkä torstaipäivän myötä kasvattajilla on piirun verran enemmän rohkeutta kohdata ja kuulla lasten kysymyksiä sekä luoda pedagogista toimintaa niiden ympärille.

Artikkelikokoelma ja opetusklippejä

Ensimmäinen uskontokasvatuksen symposium järjestettiin 20 vuotta sitten. Tämän kertaisen ohjausryhmän edustajatahot olivat: Helsingin ja Itä-Suomen yliopistot, Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak, Kulttuurifoorumi Fokus, Ebeneser-säätiö, Kirkkohallitus, Seurakuntaopisto / Agricola-opintokeskus, Lasten ja nuorten keskus, Lasten keskus, Helsingin seurakuntayhtymä, Helsingin ortodoksinen seurakunta, Unesco Chair in Values, Monikatsomukselliset oppimisen tilat varhaiskasvatuksessa -hanke sekä Uskonnon, katsomuksen ja kasvatuksen tutkimusseura.

Lasten keskus julkaisee keväällä 2021 katsomuskasvatussymposiumin liittyvän artikkelikokoelman. Katsomuskasvatuksen johtamiseen liittyvää videomateriaalia julkaistaan vuoden 2021 alussa avattavilla Kasvua katsomuksesta.fi -sivustolla.

Leikkokukkia pöydällä.Katsomuskasvatussymposiumin värikäs ympyrälogo.


Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille

Ilkka Tahvanainen ja Mirva Sandén, Kirkkohallitus    

Saila Poulter, Helsingin yliopisto

Hanna Pulkkinen, Agricola ja Seurakuntaopisto

Tiina Haapsalo, Lasten ja Nuorten keskus

Minna Valtanonen, Diakonia-Ammattikorkeakoulu Diak

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toiminta ja työntekijät
Lähetä kommentti
Lue lisää

Verkostoituminen synnyttää uutta ajattelua

Kun tapaat itsellesi vieraan yhteistyökumppanin ja hän kertoo sinulle uuden näkökulman tuttuun asiaan, kuinka reagoit? Tuntuuko uusi ajatus hämmentävältä tai ehkä jopa väärältä? Vai onko siinä jotain kiinnostavaa? Se, miten suhtaudut uuteen, erilaiseen ajatteluun, vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteistyö uuden ihmisen kanssa muotoutuu.  Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä uudessa näkökulmassa voisi olla kiinnostavaa ja kiehtovaa, varsinkin, jos huomaat näkökulman hieman ärsyttävän sinua.  Saatat huomata, että näkökulma auttaa sinua näkemään itsellesi tutun asian eri tavalla. Parhaimmillaan voi syntyä oivallusta, innostumista ja uuden oppimista. Tätä uuden näkemistä voi viedä vielä askeleen pidemmälle. Voit jakaa ajatuksen ja oivalluksen yhteistyökumppanillesi ja haastaa häntä hänen ajattelussaan. Näin vuorovaikutuksen kautta syntyy yhteisiä oivalluksia ja oppimista. Utelias ja kiinnostunut asenne toisen erilaista ajattelua kohtaan edellyttää luottamusta. Luottamusta taas syntyy s
Lähetä kommentti
Lue lisää

Perhe kotikaranteenissa – kuusi ohjetta, jotka auttavat parisuhdetta paineen keskellä

Koronaviruksen vastainen taistelu on edennyt eristämisvaiheeseen. Viruksen voittamiseksi ihmisiä on kehotettu vetäytymään koteihinsa ja pysymään siellä. Turvapaikan sijasta koti voi kuitenkin alkaa tuntua vankilalta, jos siellä on pakko olla. Viikkokausien karanteeni käy kenen tahansa hermoille ja normaaliolojen ristiriidat voivat hautua uusiin mittasuhteisiin. Perheen aikuisten ensimmäiset päivät menevät käytännön ongelmien ratkomiseen ja tsemppihengen luomiseen lapsille ja nuorille. Aikuisen oma jaksaminen saattaa samalla olla lujilla. Käsillä oleva tilanne on kaikilla ennenkokematon ja ennakoimaton. Kuinka parisuhdekumppanit pystyvät säilyttämään keskinäisen solidaarisuutensa poikkeusoloissa? Seuraavassa muutama ohjenuora tulevien viikkojen varalle: 1) Älä yritä suojella toista omilta peloiltasi vaan jakakaa, mikä ahdistaa. Miettikää yhdessä mikä on realistista ja mikä nousee yleisestä epävarmuudesta. Mitä enemmän jaatte pelkoja ja epävarmuutta keskenänne, sitä vähemmän pi
2 kommenttia
Lue lisää