Siirry pääsisältöön

Pysäyttäjät

Ihmisiä kävelee kadulla, kuvaaja John Simitopoulos

Kuljin illansuussa papinpaidassa kaupungin keskustan halki. Se oli hämmentävä kokemus, kun täysin tuntemattomat ohikulkijat ja terassilla istuskelijat ilahtuneena tervehtivät. Moni lapsikin katseli uteliaasti. 

Kotimatkani aikana minut pysäytettiin kolmesti. Jokainen heistä halusi jutella papin kanssa. Nuorin pysäyttäjä oli noin 30-vuotias mies, joka ei kuulemma ollut koskaan tavannut pappia virantoimituksen ulkopuolella. Kolmannen kanssa juteltiin pitkään hänen ulkopuolisuuden kokemuksistaan eri yhteisöissä.

Näyttää siltä, että ihmiset ovat kesän alettua tulleet ulos koronakoloistaan ja haluavat nyt puhua, kunhan joku kuuntelee. Kaikesta siitä, mitä he ovat eristyksissä pohtineet tai elämässään kokeneet. Myös hengelliset kysymykset ovat selvästi pinnalla.

Minussa heräsi katupapin kutsumus: kulkea kiireettömästi viran tunnuksissa ja olla läsnä siellä missä muutenkin liikun. Tiedän, että moni kirkon työntekijä toimii jo näin. Itselläni virkapaita on tähän asti liittynyt lähinnä päiviin, jolloin olen hoitamassa jumalanpalvelusta, toimituksia tai edustustehtäviä.

Kirkon on tosi tärkeää satsata hyviin verkkopalveluihin ja olla läsnä somessa. Ihmisten joukossa on kuitenkin paljon heitä, jotka eivät kirkkoa sieltä hoksaa etsiä tai se ei ole heille edes luontevaa. Tapaaminen torilla tai keskustelu aseman nurkalla voi olla heille merkityksellisempää. Turvavälejä noudattaen.

Suomalaisessa yhteiskunnassa luotetaan virkavaltaan, joten poliisin näkyminen katukuvassa herättää meissä turvallisuutta. Entä jos kirkon työntekijät näkyisivät yhtä selvästi?

Tuula Vinko
asiantuntija, kouluyhteistyö
Kirkon kasvatus ja perheasiat


kuva: John Simitopoulos / Unsplash.com

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toiminta ja työntekijät

Verkostoituminen synnyttää uutta ajattelua

Kun tapaat itsellesi vieraan yhteistyökumppanin ja hän kertoo sinulle uuden näkökulman tuttuun asiaan, kuinka reagoit? Tuntuuko uusi ajatus hämmentävältä tai ehkä jopa väärältä? Vai onko siinä jotain kiinnostavaa? Se, miten suhtaudut uuteen, erilaiseen ajatteluun, vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteistyö uuden ihmisen kanssa muotoutuu.  Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä uudessa näkökulmassa voisi olla kiinnostavaa ja kiehtovaa, varsinkin, jos huomaat näkökulman hieman ärsyttävän sinua.  Saatat huomata, että näkökulma auttaa sinua näkemään itsellesi tutun asian eri tavalla. Parhaimmillaan voi syntyä oivallusta, innostumista ja uuden oppimista. Tätä uuden näkemistä voi viedä vielä askeleen pidemmälle. Voit jakaa ajatuksen ja oivalluksen yhteistyökumppanillesi ja haastaa häntä hänen ajattelussaan. Näin vuorovaikutuksen kautta syntyy yhteisiä oivalluksia ja oppimista. Utelias ja kiinnostunut asenne toisen erilaista ajattelua kohtaan edellyttää luottamusta. Luottamusta taas syntyy s

Seitsemän syytä, miksi seurakuntien kannattaa tehdä sopimuksia perhekeskustoiminnasta

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta aloitti vuoden alussa lounastreffit-toiminnan. Kyse on perinteisestä perhekerhosta, jossa keskiössä on yhdessä ruoan laittaminen sekä vertaistoiminta. Erojakin normitoimintaan löytyy. Kerhoa pitää muutama vapaaehtoinen vanhempi ja työntekijöiden rooli on kerhon tukemisessa. Rahoitus toimintaan mahdollistuu seurakunnan ESR-hankkeen kautta. Isoin poikkeus perustoimintaan kuitenkin on, että kerhoa ei järjestetä seurakunnan tiloissa, vaan kaupungin yhteisessä perheiden kohtaamispaikassa. Jo toiminnan alkumetreillä uudenlainen toiminta on tuottanut monenlaista hyvää. Toimintaa on ollut suunnittelemassa muitakin yhteistyötahoja, ja toimintaan on löytänyt mukaan sellaisiakin perheitä, jotka eivät muuten seurakunnan toimintaan ole löytäneet. Tulevaisuuden linja toiminnassa on ehkä entistä enemmän astuminen pois omista poteroista kohti yhteisiä toimitiloja ja rakenteita.  Seurakunnat ovat osallistuneet lapsi- ja perhepalveluiden yhteensovittamiseen eli LAPEe