Siirry pääsisältöön

Lasten ajatuksia koronakevään aikana

Kerran setä meni ulos leikkimään sillä koronaviruksella. Sit se tuli tosi kipeeks. 
Setä ei liikkunu, se oli kipee. Sillä oli se koronavirus. Ja sitte se alkas kuolla.

Lapsi, 5 v.

Piirrustus lapsista, joilla on hengityssuojain koronaviruksen takia

Sosionomi-diakoniksi opiskelevan Menna Tulisalon työharjoittelu Äänekosken seurakunnassa jäi puoliväliin. Korvaavana tehtävänä hän keräsi lasten ajatuksia poikkeusajasta, Koronakeväänä 2020. Nyt nämä vastaukset on litteroitu kirkkohallituksen käyttöön. 

Lasten vastauksia kerättiin 27.3.-9.5.2020. Poikkeustilan vuoksi koulut olivat suljettuja ja  varhaiskasvatukseen osallistumista suositeltiin harkittavan. Haastatellut lapset olivat iältään 3-16 -vuotiaita.

Sitte se on myöski ärsyttävää, ku aikuiset on kotona. Koska ei voi tehä mitä huvittaaa, kuten aina ku tulee koulusta. Ja sitte se on myöski ärsyttävää, ku sitte jos haluu olla kavereitten kans, nii pitää olla vaa pihalla eikä mieluiten ollenkaan. No se o ärsyttävää, että sitte pitää olla tosi monta päivää kotona, Mun synttäritki on ehtiny olla ennen ku koulu alkaa. 

Lapsi, 7 v.

Lasten ajatukset haastavat meitä

Kun ympärillä oleva todellisuus muuttuu, lapsia askarruttavat ajatukset nousevat pintaan. Jokaisella lapsella on oikeus huolenpitoon, oikeus rakentaa käsitystään itsestään ja maailmasta omien lähtökohtien mukaisesti. Tarvitaan pedagogista luovuutta, jotta jokainen lapsi tulee ajatuksineen kuulluksi ja ymmärretyksi. 

Lasten haastattelut toteutettiin etänä, sadutusmenetelmää mukaillen. Vanhemmat lähettivät materiaalin videoina, ääniviesteinä, sähköpostitse tai kirjallisena, yhteensä 26 kappaletta. Vastauksista kuulemme aidon sukupolviäänen, lapsia askarruttavista asioista. Oleellisista oli antaa tilaa lasten ihmettelylle, elämänkysymyksille. 

Lapsi:     Minä voin tulla huomenna varmaan kipeeksi. Koska en ole pessyt käsiäni. Kato vaikka.
Äiti:         Pelottaako sua se virus?
Lapsi:      No joo hirveesti. Että se osuu muhu.
Äiti:         Mut ehkä se ei niin kauheen pelottava juttu oo.
Lapsi:      No mutta mua ainaki pelottaa.
Äiti:         Mistäs sä oot sellaseen päätyny et pelottaa?
Lapsi:      No en tiiä.

Lapsen todellisuus täyttyy todesta ja toiveista, aukoista ja väärinkäsityksistä. Kertomalla ja leikkien lapsi saa elämästään kiinni. Aikuisen tehtävänä on osoittaa myönteistä mielenkiintoa lasten ajatuksia ja kokemuksia kohtaan. Vuorovaikutuksen ja toiminnan kautta lapsen pystyvyyden tunteen tulisi vahvistua.

- Nii sitte meidän pitää olla ihan hiljaa joskus kotona. Ku isi tai äiti tekee töitä. Ja pitää pestä tositosi hyvin käsiä ja sitte myöskin pitää olla viiden senttimetrin väli.

- Aika outoo ku on tottunu olemaan vaan kotona ja sitte voiki mennä ihan tavallisesti ulos ja olla porukalla.

- No just varmaan aika sellasta vapaata ja just ehkä osaa nauttia enemmän siitä  jotenki semmosesta normaalista, sellasista arjen jutuista.  Tai semmosta ehkää just vapaampaa ja en mä tiiä.

Lapset 8 v ja 14 v

Ja joskus viiden senttimetrin väli on tarpeeksi. Videolle tallentunut ja tarkentunut vuorovaikutushetki, aikuisen mikroele, viestii kohtaamisesta. Mahdollisuuksien horisontti alkaa paljastua toiveikkaana alkavan kesän lailla.

Ilkka Tahvanainen
asiantuntija, varhaiskasvatus ja yhteiskunta
Kirkon kasvatus ja perheasiat

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Seurakunta mukaan perhekeskustoimintaan

Perhelähtöisen seurakunnan suuntaviivojen  mukaan seurakuntien on entistä tärkeämpää tehdä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kanssa rakentamalla ja vahvistamalla verkostoja seurakunnan, kunnan ja järjestöjen kesken. Lasten ja perheiden palveluissa tämä toteutuu parhaiten kuntien perhekeskusverkostoon ja -toimintaan osallistumalla.   Perhekeskus on lapsille ja perheille suunnattujen hyvinvointia ja terveyttä sekä kasvua ja kehitystä edistävien palvelujen kokonaisuus, johon kuuluvat myös ennaltaehkäisevän työn, varhaisen tuen ja hoidon palvelut. Perhekeskus yhteensovittaa lapsille, nuorille ja perheille suunnattua kuntien, kuntayhtymien, järjestöjen ja seurakuntien palveluita ja toimintaa.  Perhekeskustoiminta kokoaa yhteen ja verkostoi aiemmin erillään olleet palvelut. Tarkoituksena on vähentää päällekkäistä työtä ja tarjota perheille palveluja matalalla kynnyksellä ja mahdollisuuksien mukaan lähipalveluina. Samalla eri toimijoiden tarjoamat palvelut, toiminta ja työntekijät

Verkostoituminen synnyttää uutta ajattelua

Kun tapaat itsellesi vieraan yhteistyökumppanin ja hän kertoo sinulle uuden näkökulman tuttuun asiaan, kuinka reagoit? Tuntuuko uusi ajatus hämmentävältä tai ehkä jopa väärältä? Vai onko siinä jotain kiinnostavaa? Se, miten suhtaudut uuteen, erilaiseen ajatteluun, vaikuttaa osaltaan siihen, millaiseksi yhteistyö uuden ihmisen kanssa muotoutuu.  Pysähdy hetkeksi miettimään, mikä uudessa näkökulmassa voisi olla kiinnostavaa ja kiehtovaa, varsinkin, jos huomaat näkökulman hieman ärsyttävän sinua.  Saatat huomata, että näkökulma auttaa sinua näkemään itsellesi tutun asian eri tavalla. Parhaimmillaan voi syntyä oivallusta, innostumista ja uuden oppimista. Tätä uuden näkemistä voi viedä vielä askeleen pidemmälle. Voit jakaa ajatuksen ja oivalluksen yhteistyökumppanillesi ja haastaa häntä hänen ajattelussaan. Näin vuorovaikutuksen kautta syntyy yhteisiä oivalluksia ja oppimista. Utelias ja kiinnostunut asenne toisen erilaista ajattelua kohtaan edellyttää luottamusta. Luottamusta taas syntyy s

Seitsemän syytä, miksi seurakuntien kannattaa tehdä sopimuksia perhekeskustoiminnasta

Mikkelin tuomiokirkkoseurakunta aloitti vuoden alussa lounastreffit-toiminnan. Kyse on perinteisestä perhekerhosta, jossa keskiössä on yhdessä ruoan laittaminen sekä vertaistoiminta. Erojakin normitoimintaan löytyy. Kerhoa pitää muutama vapaaehtoinen vanhempi ja työntekijöiden rooli on kerhon tukemisessa. Rahoitus toimintaan mahdollistuu seurakunnan ESR-hankkeen kautta. Isoin poikkeus perustoimintaan kuitenkin on, että kerhoa ei järjestetä seurakunnan tiloissa, vaan kaupungin yhteisessä perheiden kohtaamispaikassa. Jo toiminnan alkumetreillä uudenlainen toiminta on tuottanut monenlaista hyvää. Toimintaa on ollut suunnittelemassa muitakin yhteistyötahoja, ja toimintaan on löytänyt mukaan sellaisiakin perheitä, jotka eivät muuten seurakunnan toimintaan ole löytäneet. Tulevaisuuden linja toiminnassa on ehkä entistä enemmän astuminen pois omista poteroista kohti yhteisiä toimitiloja ja rakenteita.  Seurakunnat ovat osallistuneet lapsi- ja perhepalveluiden yhteensovittamiseen eli LAPEe