Kerran setä meni ulos leikkimään sillä koronaviruksella. Sit se tuli tosi kipeeks.
Setä ei liikkunu, se oli kipee. Sillä oli se koronavirus. Ja sitte se alkas kuolla.
Setä ei liikkunu, se oli kipee. Sillä oli se koronavirus. Ja sitte se alkas kuolla.
Lapsi, 5 v.
Sosionomi-diakoniksi opiskelevan Menna Tulisalon työharjoittelu Äänekosken seurakunnassa jäi puoliväliin. Korvaavana tehtävänä hän keräsi lasten ajatuksia poikkeusajasta, Koronakeväänä 2020. Nyt nämä vastaukset on litteroitu kirkkohallituksen käyttöön.
Lasten vastauksia kerättiin 27.3.-9.5.2020. Poikkeustilan vuoksi koulut olivat suljettuja ja varhaiskasvatukseen osallistumista suositeltiin harkittavan. Haastatellut lapset olivat iältään 3-16 -vuotiaita.
Sitte se on myöski ärsyttävää, ku aikuiset on kotona. Koska ei voi tehä mitä huvittaaa, kuten aina ku tulee koulusta. Ja sitte se on myöski ärsyttävää, ku sitte jos haluu olla kavereitten kans, nii pitää olla vaa pihalla eikä mieluiten ollenkaan. No se o ärsyttävää, että sitte pitää olla tosi monta päivää kotona, Mun synttäritki on ehtiny olla ennen ku koulu alkaa.
Lapsi, 7 v.
Lasten ajatukset haastavat meitä
Kun ympärillä oleva todellisuus muuttuu, lapsia askarruttavat ajatukset nousevat pintaan. Jokaisella lapsella on oikeus huolenpitoon, oikeus rakentaa käsitystään itsestään ja maailmasta omien lähtökohtien mukaisesti. Tarvitaan pedagogista luovuutta, jotta jokainen lapsi tulee ajatuksineen kuulluksi ja ymmärretyksi.
Lasten haastattelut toteutettiin etänä, sadutusmenetelmää mukaillen. Vanhemmat lähettivät materiaalin videoina, ääniviesteinä, sähköpostitse tai kirjallisena, yhteensä 26 kappaletta. Vastauksista kuulemme aidon sukupolviäänen, lapsia askarruttavista asioista. Oleellisista oli antaa tilaa lasten ihmettelylle, elämänkysymyksille.
Lapsi: Minä voin tulla huomenna varmaan kipeeksi. Koska en ole pessyt käsiäni. Kato vaikka.
Äiti: Pelottaako sua se virus?
Lapsi: No joo hirveesti. Että se osuu muhu.
Äiti: Mut ehkä se ei niin kauheen pelottava juttu oo.
Lapsi: No mutta mua ainaki pelottaa.
Äiti: Mistäs sä oot sellaseen päätyny et pelottaa?
Lapsi: No en tiiä.
Lapsen todellisuus täyttyy todesta ja toiveista, aukoista ja väärinkäsityksistä. Kertomalla ja leikkien lapsi saa elämästään kiinni. Aikuisen tehtävänä on osoittaa myönteistä mielenkiintoa lasten ajatuksia ja kokemuksia kohtaan. Vuorovaikutuksen ja toiminnan kautta lapsen pystyvyyden tunteen tulisi vahvistua.
- Nii sitte meidän pitää olla ihan hiljaa joskus kotona. Ku isi tai äiti tekee töitä. Ja pitää pestä tositosi hyvin käsiä ja sitte myöskin pitää olla viiden senttimetrin väli.
- Aika outoo ku on tottunu olemaan vaan kotona ja sitte voiki mennä ihan tavallisesti ulos ja olla porukalla.
- No just varmaan aika sellasta vapaata ja just ehkä osaa nauttia enemmän siitä jotenki semmosesta normaalista, sellasista arjen jutuista. Tai semmosta ehkää just vapaampaa ja en mä tiiä.
Lapset 8 v ja 14 v
Ja joskus viiden senttimetrin väli on tarpeeksi. Videolle tallentunut ja tarkentunut vuorovaikutushetki, aikuisen mikroele, viestii kohtaamisesta. Mahdollisuuksien horisontti alkaa paljastua toiveikkaana alkavan kesän lailla.
Ilkka Tahvanainen
asiantuntija, varhaiskasvatus ja yhteiskunta
Kirkon kasvatus ja perheasiat
Kommentit
Lähetä kommentti