Rinta rottingilla yhteistyöhön

Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma LAPE oli yksi hallituksen kärkihankkeista vuosina 2016–2018. Hankkeessa keskityttiin lasten, nuorten ja perheiden palveluiden yhteensovittamiseen ja toisaalta palvelujen oikea-aikaisuuteen ja parempaan saatavuuteen. LAPE-muutosohjelman myötä myös seurakuntien on tarkoitus nousta entistä selvemmin julkisen palvelujärjestelmän yhdeksi palveluita tuottavaksi osaksi. Nyt käsissämme onkin uunituoretta tutkimustietoa siitä, miten seurakunnat ovat tämänhetkisen moniammatillisen yhteistyön kokeneet.

Anna-Maria Jurvan ja Maarit Tuomikon ”Tehtäis yhdessä työtä – Kehittämisehdotuksia lapsi- ja perhelähtöisen yhdyspintatyöskentelyn vahvistamiseksi seurakuntatoimijoiden näkökulmasta -YAMK-opinnäytetyönä oli kehittämishanke, jossa tavoitteena oli luoda Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalveluiden kuntayhtymä Siun sotelle kehittämisehdotuksia, joilla voitaisiin parantaa lapsi- ja perhelähtöistä yhdyspintatyöskentelyä seurakuntatoimijoiden näkökulmasta tuoden heidän ääntään esiin muutosprosessissa.

Vuoden 2018 lopussa päättyneellä LAPE-muutosohjelmalla on pyritty antamaan alkusysäys tietynlaiselle toimintakulttuurin muutokselle; eri toimijoiden tarjoamia palveluita yhteensovitetaan asiakkaan elämäntilanne edellä ja raja-aitoja organisaatioiden välillä pyritään madaltamaan tai poistamaan. Muutos on systeeminen ja syvällinen ja ”edellyttää sujuvia eri toimijoiden välisiä yhdyspintoja, yhteistyön käynnistä ja vahvistamista”. Paraikaa ollaan luomassa yhteistyörakenteita ja toiminnan linjauksia esimerkiksi seurakuntien kanssa toimimiseen. LAPE-työ kuitenkin jatkuu edelleen kunta- ja maakuntatasolla siltaus- ja toimeenpanotoimina, joiden avulla muutosohjelmaa on tarkoitus juurruttaa maakuntiin. 

Jurva ja Tuomikko haastattelivat opinnäytetyötään varten seurakuntien työntekijöitä. Haastatteluista kävi ilmi, että erityisesti pienillä paikkakunnilla kuntien ja seurakuntien yhteistyö on verrattain tiivistä ja toimijat tuntevat toisensa. Yleisesti ottaen yhteistyö koulun, varhaiskasvatuksen ja neuvolan kanssa koettiin hyväksi ja vahvaksi. Järjestöyhteistyö oli kuitenkin yleisempää kuin yhteistyö kuntien kanssa. Seurakuntien työntekijät kokivat kokonaiskuvan palvelujen tuottajista hajanaiseksi, sillä tieto palveluista on pirstaleista. Työntekijöiden oma aktiivisuus tiedonhaussa on tärkeää, kun lapsi- ja perhepalvelut ovat murroksessa. 

Yhteistyötahot pitävät seurakuntia laadukkaina ja yhteiskunnallisella tasolla merkittävinä, ennaltaehkäiseviä palveluita tuottavana kumppaneina. Seurakuntien työntekijöiden toivottaisiin tuovan omaa osaamistaan esille, tällä hetkellä osaamista ei välttämättä tunnisteta. Seurakuntatyön vapaus ja liikkumavara asetettujen raamien sisällä koetaan vahvuudeksi, joka vaatii vahvaa itsenäistä johtamiskykyä. Seurakuntien työntekijöillä on myös paljon sellaista spesifiä osaamista, kuten kriisi- ja surutyö, jota yhteistyössä eri toimijoiden välillä voitaisiin hyödyntää. Jurvan ja Tuomikon haastatteluissa seurakunnan työntekijät ehdottivat, että eri tahojen tuottamista palveluista koottaisiin yksi yhtenäinen ”tarjotin” yhteiselle alustalle. Se palvelisi sekä asiakkaita että eri tahojen työntekijöitä palveluiden viidakossa.

Yhteistyö on nyt siis saatu hienosti alkuun! Vakiintuakseen ja vastatakseen kulloiseenkin tarpeeseen yhteistyö vaatii kuitenkin jatkuvaa aktiivista ylläpitoa ja kehittämistä kaikkien osapuolten taholta. Ei pidetä kynttilää vakan alla, annetaan oma osaaminen ja tietotaito yhteisen hyvän käyttöön!

Opinnäytetyö: "Tehtäis yhdessä työtä": Kehittämisehdotuksia lapsi- ja perhelähtöisen yhdyspintatyöskentelyn vahvistamiseksi seurakuntatoimijoiden näkökulmasta.

Tiina Saikkonen
DIAK

kuva: Pixabay / Esi Grünhagen