Kevään valkolakkeja ja Suvivirttä odotellessa julkisuudessa on puhuttu paljon lukiolaisten stressistä ja jopa uupumuksesta. Ennen lukio oli nuorelle oppivelvollisuuden jälkeen se paikka, jossa sai rauhassa kasvaa ja vielä miettiä, mitä isona aikoo. Nyt tuo rauha on tiessään, kun jatkuva tavoitteiden asettaminen, suorittaminen ja arviointi on noussut niin keskeiseksi.
Veikkaan, että tyypillinen uuvuttava tekijä on kuitenkin opiskelutaitojen puute, myös lahjakkailla nuorilla. He ovat saaneet peruskoulussa hyviä tuloksia vähällä vaivalla, joten oppimisen prosessit eivät ole auenneet. Lukiossa nuorta ei yllätä vain vaikeusaste, vaan myös iso työmäärä. Koelukemisen lisäksi on paljon projekteja, esseitä ja harjoituksia, joten oma ajankäyttö vaatii hallintaa. Kun sen lisäksi istutaan liikaa, ollaan kiinni kännykässä ja valvotaan öisin, niin en ihmettele, että lukiolaiset väsyvät. Omilla elämäntavoilla on väliä!
Tuoko uusi laki helpotusta?
Elokuussa astuu voimaan uusi lukiolaki. Se tuo paljon hyviä asioita tullessaan kuten tukipalvelujen lisäämisen, kiusaamisen ja syrjinnän kieltämisen, oikeuden erityisopetukseen sekä rajattoman ylioppilastutkinnon uusimisen.
Toisaalta nuori joutuu jo lukion alussa tekemään henkilökohtaisen opinto- ja urasuunnitelman. Kuinka moni 16-vuotias kykenee sellaiseen, edes opinto-ohjauksen turvin? Siitä kuitenkin riippuvat omat kurssivalinnat ja ylioppilaskokeessa kirjoitettavat aineet. Käytännössä jo ensimmäisen jakson digikirjoja hankkiessaan lukiolaisen pitää päättää, ostaako niihin lyhyen vai pitkän lisenssin. Kustannuksia lukiokirjoista kertyy joka tapauksessa runsaasti.
Lukiot velvoitetaan korkeakouluyhteistyöhön, jotta syntyisi nykyistä sujuvampia siltoja jatko-opintoihin. Niihin pyrkiessä ylioppilastodistuksen painoarvo kasvaa entisestään, vaikka pääsykoetie osin säilyy. Ylioppilaskoemenestys painaa eniten niissä oppiaineissa, joissa on paljon kursseja eli opintopisteitä.
On hienoa, että uusi lukiolaki korostaa opiskeluhuollon ja opinto-ohjauksen resursointia. Kumpaakin tarvitaan entistä enemmän. Tosin hölmöläisen hommalta tuntuu, jos ensin aiheutetaan vaatimuksilla vaiva ja sitten määrätään siihen lailla lääke.
Armo on aikaa
Entä jos palautettaisiin lukioille leikatut määrärahat ja hidastettaisiin vauhtia? Armahdettaisiin lukiolaisia antamalla heille aikaa ajatella ja keskustella. Nuori tarvitsee henkiseen kasvuunsa ryhmää, yhteisöä, johon hän tuntee kuuluvansa. Mitä suurempi luokaton lukio, sitä tärkeämpää on yhteisöllisyyden rakentaminen, ettei kukaan jäisi yksin. Opiskeluhyvinvointiin tarvitaan myös ulkopuolisia kumppaneita, jotka antavat aikaansa ja ovat läsnä. Toivottavasti paikallinen seurakunta on yksi sellainen.
Tuula Vinko
kouluyhteistyön asiantuntija
Kommentit
Lähetä kommentti