Kuljin illansuussa papinpaidassa kaupungin keskustan halki. Se oli hämmentävä kokemus, kun täysin tuntemattomat ohikulkijat ja terassilla istuskelijat ilahtuneena tervehtivät. Moni lapsikin katseli uteliaasti. Kotimatkani aikana minut pysäytettiin kolmesti. Jokainen heistä halusi jutella papin kanssa. Nuorin pysäyttäjä oli noin 30-vuotias mies, joka ei kuulemma ollut koskaan tavannut pappia virantoimituksen ulkopuolella. Kolmannen kanssa juteltiin pitkään hänen ulkopuolisuuden kokemuksistaan eri yhteisöissä. Näyttää siltä, että ihmiset ovat kesän alettua tulleet ulos koronakoloistaan ja haluavat nyt puhua, kunhan joku kuuntelee. Kaikesta siitä, mitä he ovat eristyksissä pohtineet tai elämässään kokeneet. Myös hengelliset kysymykset ovat selvästi pinnalla. Minussa heräsi katupapin kutsumus: kulkea kiireettömästi viran tunnuksissa ja olla läsnä siellä missä muutenkin liikun. Tiedän, että moni kirkon työntekijä toimii jo näin. Itselläni virkapaita on tähän asti liittynyt läh...
Kirkon kasvatus ja perheasiat -yksikön blogi.
Seuraa meitä myös Twitterissä: twitter.com/kirkonkasvatus